tag:blogger.com,1999:blog-80433373883264771642024-03-05T06:47:41.596-08:00Virginia City, 1965Please, notice the order: the beginning of the book is in the first & oldest update and so forthUnknownnoreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-8043337388326477164.post-83219312113497863092013-08-15T04:26:00.002-07:002013-08-15T04:26:51.528-07:00Mime Troupe<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:Verdana;
panose-1:2 11 6 4 3 5 4 4 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:swiss;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:536871559 0 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 207.65pt right 415.3pt;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText, li.MsoBodyText, div.MsoBodyText
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:justify;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:Verdana;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText2, li.MsoBodyText2, div.MsoBodyText2
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:center;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;}
p.MsoBodyText3, li.MsoBodyText3, div.MsoBodyText3
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:justify;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:red;
mso-ansi-language:FI;}
p
{margin-right:0cm;
mso-margin-top-alt:auto;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.5pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:#333333;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
/* List Definitions */
@list l0
{mso-list-id:102772001;
mso-list-template-ids:0;}
@list l0:level1
{mso-level-text:"%1\)";
mso-level-tab-stop:18.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:18.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-text:"%2\)";
mso-level-tab-stop:36.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:36.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level3
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-text:"%3\)";
mso-level-tab-stop:54.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:54.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level4
{mso-level-text:"\(%4\)";
mso-level-tab-stop:72.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:72.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level5
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-text:"\(%5\)";
mso-level-tab-stop:90.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:90.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level6
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-text:"\(%6\)";
mso-level-tab-stop:108.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:108.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level7
{mso-level-tab-stop:126.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:126.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level8
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-tab-stop:144.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:144.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level9
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-tab-stop:162.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:162.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level1 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level1 lfo2
{mso-level-number-format:roman-upper;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-upper;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo2
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%4\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo2
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo2
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%7\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo2
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%8\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo2
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%9\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level1 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.%8\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.%8\.%9\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
ol
{margin-bottom:0cm;}
ul
{margin-bottom:0cm;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence Wing ja Malky McPherson tapasivat ensi kertaa Pine Streetillä.
Aurinko paistoi mätänevään katukuiluun, pohjoista kohti kaatuvien tiilimurjujen
takana kohosi Pacific Heightsin elintasokukkula, kadun eteläpuolelta alkoi
Fillmore, jota kutsuttiin neekereiden itseteurastamoksi. Romantiikan kaipuu oli
ajanut näyttelijäryhmän unettomina hytisevien sielujen kusiränniin, jonka
seiniä puskutraktorit söivät. Mime Troupe oli jättänyt estradit sirkushevosille
ja tuonut kulttuurin rikkaat kurjista erottavalle tulonjakajalle, hyvien ja
pahojen demarkaatiolinjalle. Mime Troupe aikoi jättää jälkensä kadulle ennen
kuin se oli myöhäistä ja skodata samalla unssin verran ruohoa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Ryhmä esitti <i>Kynttilänvalajaa. </i>Prudence solvasi senteistä pihejä
ohikulkijoita, tarjosi köyhille taidetta paskan sijaan ja pillerihattua, vaikka
pikkurahakin oli Pine Streetillä omaisuus. Toisella kädellä hän heristeli
ryhmysauvaa ja liimasi saastan pakahduttamiin seiniin julisteita, jotka iltaan
mennessä oli poltettu öljytynnyreissä. Prudence oli kevätkauden katuosuuksien
Brighella, hennon Scapinon häijy sisko, hän oli astunut rooliinsa varkain ja
hoiteli markkinat samaan aikaan. Hänen äänensä peittosi pantomiimitaiteilijat
ja hänen eleensä pelottivat sivullisia, hän oli vehkeilijä, pesuainekauppias,
noita ja saarnaaja, hän hiiviskeli ihmisten joukkoon kuin kissa, käytti keppiä,
luiskahti karkuun, pysyi alati liikkeessä, sillä muuten olisi kuollut kuin
haikala tai albatrossi. Prudence rakasti roolihahmoaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Malky McPherson kulki näyttelijöiden ohi hartiat niskassa, tipautti
alumiinipoletin tyhjään hattuun, astui jalkakäytävältä kadulle, mumisi: —
Anteeksi nyt, mutta pääseekö tästä, on kiire. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Korvia kuumotti taiteellinen haistattelu. Malky vilkaisi taakseen.
Naamioitunut jättiläinen nimitti häntä tyhjätaskuksi ja kutsui mukaan kohtaukseen,
jossa tarvittiin lahtipenkille vaeltava kristitty, kesto kolme sekuntia ja
huolet poissa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Roskaa, Malky tokaisi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Koukkunokkainen näyttelijä täräytti Malkya kepillä selkään. Mime
Troupen kuoro huusi perään vajaalla stanzalla: — Tuhmaa kieltä, hylje! <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence rakasti roolihahmoaan. Ei siksi että olisi samastunut
neljäsataa vuotta vanhaan hirviöön yhtään enempää kuin oli tervettä, vaan siksi
että Brighellan sielu oli syheröisempi kuin moottoritien liittymä. Brighella
taisi kaikki kepposet mitä 1500-luvun Italiassa oli tarpeen taitaa, Brighella
oli äksy piika ja juoruämmä, joka kaihtoi työntekoa kuin ruttoa, teki loitsuja,
kulki kirkkomailla ja kiersi kirkon kaukaa, vietteli isännän ja tuhosi emännän,
myrkytti mieliä, tappoi ja varasti. Brighella oli valapatto, huora ja
selkärangaton juoppo, hänen ruumiissaan kihisivät kaikki tunnetun ajan taudit,
hän oli haavoittunut eläin, karkulainen ja tyhjästä ilmestyvä muukalainen.
Brighella oli kylään saapuva jokapaikanhöylä, jonka jälkeen ei enää tarvinnut laittanut
tikkua ristiin. Hän oli aivan eri maata kuin Scapino, pikkusiskonsa, musiikista
vastaava runojen nainen, joka paikan höylättävä joka ei laittanut jalkoja
ristiin, märkä uni kuivuudesta kärsiville ja helpotus ummetuksen uhreille.<b><o:p></o:p></b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Malky jatkoi matkaansa baariin, tilasi oluen ja laittoi soimaan Ray
Charlesia. Baarimikko kreppasi tukkaansa samalla kun valutti lasia täyteen.
Tanssikorokkeelle keinui väsynyt mulattityttö. Malky kätteli loosissa
ruokailevat Lewsin veljekset, maksoi kolmannesunssinsa ja meni baarin perällä
olevaan toimistoon. Johtaja Sullivan oli syventynyt lukemaan sanomalehteä.
Malky nosti arkistokaapin takaa avonaisen lääkärinlaukun ja katsahti
syrjäkarein pomoaan, työnsi päänsä laukkuun ja nuuhkaisi. Aina sama kamferin
haju. Mutta jotain puuttui. Laukussa oli osastoja saman verran kuin
sairaalassa, sinne oli helppo hukata vaikka isoäitinsä, mutta kun ei ollut
siitä kyse. Lääkärinlaukun instrumenttien paikalla oli ruuvimeisseleitä,
pihtejä, kuparilankaa, magneetteja, tiirikkalenkki ja kolvi, laukun pohjalla
kieri alumiinirenkaita, pultteja ja muttereita, kansiotaskuihin oli sullottu
eväspaperia, siivu munuaispiirakkaa, tyhjä savukeaski ja purukumikääreitä.
Jotain silti puuttui. Malky taittoi Sullivanin pitelemän Chroniclen kulmaa,
kurkisti lehden yli ja hymyili, veti viivan kaulansa poikki. Sullivan laski
lehden kädestään, kiersi mustekynän kiinni ja kiskaisi stetoskoopin kaulaltaan.
Malky vilkaisi kesken jäänyttä sanaristikkoa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Auttaako tämä keskittymään? hän kysyi taitellessaan stetoskoopin
laukkuunsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ala vetää siitä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Malky keräsi hyllyiltä tupakkakartonkeja ja arkistokaapin päältä
kameran, pakkasi tupakat laukun pohjalle, laski kameran hellä varoen niiden
päälle, riipaisi nimikirjaimensa kirjanpitoon ja katseli ympärilleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Missä minun jalkani on? hän virnisti epävarmasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Johtaja Sullivan löi nyrkkinsä seinään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Malky peruutti takaisin tiskin taakse, joi oluensa loppuun, tekstasi
liitutauluun cocktailtarjoukset, pyyhki ja piirsi kirjaimet uudelleen, sanat
katkeilivat, hikka loukutti aataminomenaa, numerot kaatuivat, käsi kulki
alavireessä piirtäen liitutauluun pullean sydämen. Jukeboksi oli vaiennut,
tanssityttö istui Mickey Lewsin polvella, siivooja kantoi keittiöstä ämpäriä ja
kamerajalustaa. Malky laittoi nimensä baarimikon ojentamaan vihkoon, pyyhki
kolmijalasta perunamuusikokkareet ja nousi kadulle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Aurinkoinen päivä. Hän kääri laukkuunsa Fillmoren tanssisalin seinään
liimatun Ray Charlesin keikkamainoksen ja jatkoi katua alas, poikkesi ovista
sisään ja kävi ovista ulos, jauhoi purkkaa, söi suklaata, vaihtoi kuulumisia ja
kuunteli valituksia. Hän oli johtaja Sullivanin alainen, yksi parhaista. Pomo
omisti tanssisalin ja tuntihotellin, lounaskuppilan ja juomakuppilan, ja Malky
oli hänen oikea kätensä. Malkyn vastuulla oli kolmesataakaksitoista tupakka-,
makeis- ja musiikkiautomaattia, hän oli laitehuoltaja, joka piti päivästä
toiseen levyt pyörimässä ja askit ojennuksessa, hän tunsi mekaaniset laitteet
paremmin kuin astrologisen karttansa, hän oli korvaamaton, ja hän oli valkoinen.
Se oli ehdoton juttu, kun hän nousi Nob Hillin, Russian Hillin ja Pacific
Heightsin rahalta tuoksuville rinteille, missä sai samppanjaa ja raakaa kalaa.
Hän hikoili kuin pieni possu, puhui työn äärellä chicagoa ja tauolla irlantia,
riisui maiharinsa ja emännän daisarit, palasi kansan pariin. Hän vei vanhat
levyt radioon ja haki uusia postista, laski rahojaan ja kuitteja, maksuja ja
tositteita, raapi päätään ja joi ilmaiset oluet. Hän täytti masiinat ja keräsi
kolikot, viilasi mittareita ja kuunteli moottoreita, tiirikoi runnellut lukot
auki, veti raha-aukosta naulat magneetilla, kiskoi purkkaa ja tikkuja
pinseteillä, porasi ja ruuvasi, juotti ja kiillotti, – kirotut tenavat. Ei
paikkaa minne ne eivät olisi älynneet näppejään työntää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Linja-autossa Malky istui takapenkille. Hän pyyhki piilolinssit
paidanhelmaan, nuolaisi sormiaan ja hieroi sylkeä silmiinsä. Hän kääri sätkän,
etsi tulitikkuja, kuuli kuskin ärhentelyt ja veti ikkunan auki. Hän antoi
mielensä ajelehtia irrallisena, sormien välissä lepatti kuitteja, dieselin haju
ärsytti, maailma vilisi sumeana ohi, tuuli imaisi palavat laput mukaansa. Malky
otti laukustaan ruuvimeisselin. Hän irrotti bussin katosta peltilevyn, joka
antoi värillisille luvan istua ja tupakoida, pudotti levyn laukkuunsa, lupa oli
vanhentunut, nyt kaikki saivat istua. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Malky jäi bussista ennen Golden Gate Parkia ja kävi viinakaupassa,
jatkoi matkaa ylämäkeen vähemmän alamaissa ja hikoili enemmän. Kamerajalusta
oli vanhaa rautaa, pullo painoi laukussa, askel kantoi hitaasti eteenpäin.
Taivas oli muuttunut pilviseksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Malky alitti puiston portit, jatkoi eukalyptuspuiden alle varjoon,
nojasi puuhun ja virtsasi. Hän kuivasi kätensä hiekkaan, otti laukusta
sitrusviininsä ja huuhtoi kurkustaan katolisen ristivedon. Viini oli Thunderbirdiä,
Ernest ja Julio Gallon rypälejätettä, leka maksoi tuskin mitään, voltteja
riitti pariksi tunniksi. Malky jatkoi hidasta kulkua, tuli kummulle jonka
nurmipintaa rumensi pälvi ja monta pientä kuoppaa. Malky laski kantamuksensa,
pyyhki otsansa, hieroi pullon maan sisään ja jäi odottamaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Hän oli tullut ottamaan kuvia auringosta. Tällä hetkellä kohde oli
pilviverhon takana, kohta se putoaisi puiden taakse. Tänäänkin kävisi niin.
Malky odotti. Säät tulivat ja menivät, aurinko pysyi, se oli varma kuin vetypommi.
Malky oli viettänyt kummulla tuhansia tunteja. Joskus taivas säkenöi, joskus
meni matalalta, joskus kesti kauan haarukoida tietty hetki aina kameran
ristikkoon asti, joskus naksui jatkuvasti tyhjää. Kaikki oli kiinni auringosta.
Sen silmiä raastava polte oli jättänyt jälkensä kummun pintaan, sen oikutteleva
kainous oli vienyt Malkyn professorilta muistin, se saatanan pallo oli vienyt
Malkylta opinto-oikeuden, miten yksi aurinko pystyikään rassaamaan hermoja.
Mutta toisin kuin taide & käsityölinjan professori, Malky tiesi mitä oli
tekemässä. Kun kuukaudesta toiseen asetteli kameran ja kolmijalan ja putket ja
ajastimet kohti aurinkoa ja jäi odottamaan, niin oli pakko tietää. Hän oli
tiennyt kohta neljä vuotta. Japanilaisen teetarhan päälle kaartunut auringonnousu
oli tallentunut vuonna kuusikymmentäyksi, keskipäivän korkein kohta lumpeita
piiskaavana sadekesänä kuusikymmentäkaksi ja hennon keltaisten
jasmiiniköynnösten lomitse punertava iltapäivän autere vuotta myöhemmin.
Kuluvan vuoden keväällä, niin lähellä viimeistä kuvaa, Malky oli kohdannut
vastoinkäymisiä. Hän oli istunut kummulla kuun noustessa, kamera oli surrannut
pitkällä valotusajalla, siinä välissä ehti kääri jointin ja käydä nakkaamassa
vettä, ja sinä aikana, auringon painuessa hiljalleen teetarhan lampeen, kamera
oli varastettu. Se oli ollut Leica M1, kuten tämä nykyinenkin, ja siinäkin oli
ollut Summaronin objektiivi. Ne erottamattomat kaverukset olisivat voineet
kertoa monta tarinaa ja kertoivat varmaan vieläkin, vaan eivät enää Malkylle. Uuteen
kameraan hän oli saanut rahat johtaja Sullivanilta. Kallista lystiä, mutta <i>Ajan
kierto </i>oli jo niin lähellä päätepistettä ettei sitä voinut enää keskeyttää.
Malkyn ei tarvinnut muuta kuin kaapata punaisena palavan tulipallon
laskeutuminen japanilaiseen teetarhaan, kuu ja tähtitaivas, ja hän olisi
valmis. Oli kertoja jolloin hän oli ollut jo lähellä onnistumista, kaikki
tähdet olivat olleet kohdallaan, samoin kuu, mutta sitten – <i>Ajan kierron</i>
kääntöpuolta esittävä – puisto oli menettänyt järkensä. Se oli tapahtunut
vähitellen, miltei huomaamatta. Ensin lehvästöt olivat vain kahahdelleet ja
ristikon poikki oli vilahtanut häilyviä varjoja, sitten se oli levinnyt kameran
eteen kuin eväsliina ja sitä se oli ollutkin. Sairauden nimi oli seksi. Se oli
alkanut varjostaa puiston hyvinvointia ja Malkyn etsintä yhä useammin ja yhä
rajummin toistuvin kohtauksin. Aurinkoon ja kuuhun ja muihin kappaleisiin
saattoi luottaa silloinkin kun ne pysyivät piilossa, mutta puisto oli
menetetty, se oli hauras, hajoamaisillaan oleva, parasiittien myllertämä
pesäke. Malky oli kerännyt kameraansa joitakin näytteitä. Osa niistä oli
hyppinyt tasajalkaa, osa kaatunut housut kintuissa, osa lähestynyt
aggressiivisesti, monilla oli paikat kohdallaan. Syöpäläisiä ne olivat yhtä
kaikki. Eivätkä ne uskoneet että Malkyn kuvauspiste oli Malkyn piste, – ja näin
oli ollut jo vuosia. Malky oli yrittänyt valottaa tielleen osuneille tytöille
ja pojille, juopoille ja rakastavaisille, ruumiillisen työn tekijöille ja
pukumiehillekin prosessinomaisen työnsä ajallista pituutta, staattisuuden
vaatimusta sekä taivaankannen poikki liukuvien konstellaatioiden suhdetta
auringon positioon silloin kun sen kuvasi pienellä polttovälillä, ja saanut
lempinimen <i>dorka</i>. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Malky hieraisi silmiään. Pilvisen päivän poikki oli kulkenut keltainen
häive. Hän veti naarmuuntuneet silmälasit povitaskustaan, purki rintataskustaan
filmirullia, nosti kameran tupakkakartonkien välistä, huitaisi sitrusviinin
kyljelleen ja istahti takaisin alas. Pilviverho oli yhtä paksu kuin ennenkin,
viini norui hänen kenkiensä yli, valo oli ollut vain välähdyksenomainen hetken
leikki, ohut valonsäde, ei edes sitä, ohi kulkenut hahmo oli hämännyt hänet, ei
edes lintu, tai koira tai pooloa pelaavien hurjapäiden hevonen. Hän oli jälleen
kerran mennyt tolaltaan tyhjän tähden. Malky väänsi rilliensä rautalankasangat
korviensa takaa, puri sankoja, manasi maahan valunutta viiniä, katseli sumun
läpi kummun juurella kököttävää hahmoa jolla oli kimalaisen viitta,
hunajalakki, mustat sukat ja käsilaukku, tyhjä ilme, kova ilme, kalpea iho ja
maalatut huulet, puuteria ja verenpunaa, kummun juurella näyttelijä, ei
mehiläinen, pelkkä teeskentelevä, viileä sokerikärpänen, seipään niellyt
pilvimuodostelma, stoalainen aurinkokenno, pyhä neitsyt mikä nimi yliopistobändille.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Malky puhdisti maahan kovertamiaan koloja, joihin hän tapasi pystyttää
kamerajalustan, hän huokaili raskaasti ja hypisteli multaa, kuolleita lehtiä,
ajoi muurahaisen koloon ja ahdisti sen linssin alle, käsitteli objektiivia kuin
avaruusteleskooppia, muurahainen meni hänen pulloonsa, kummun juurella nainen
heilautti viittaansa, vaihtoi jalkaa, rintoja peitti linnunpesä, Malky puhalsi
roskan linssistä, jäi odottamaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Kaiken hän oli kokenut. Jotkut kohtaukset kaiken lisäksi kokenut monta
kertaa. Jos viittaa hypistelevää ja esiintymishaluista mutta päinvastaista
esittävää keekoa pyytäisi ystävällisesti suuntaaman askeleensa kauemmaksi niin
saisi kuulla ikeniä kiristävän kliseen puiston kuulumisesta kaikille. Jos
kertoisi mieltyneensä ihmisten sijaan luontokuvaukseen saisi kuulla ettei
puisto ole luontoa – kasvitieteellisessä mielessä totta, mutta todellinen
luonto oli kaukana Oaklandin vuorilla, missä joutui kävelemään ylämäkeen
käsittämättömiä matkoja pääsemättä puusta pitkään. Malky huokaisi vilpittömän kovaäänisesti.
— Mitä etsitte?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ruokapaikkaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Teidän esityshän oli toisella puolella kaupunkia?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Nyt on breikki, nainen vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ja tulit siihen sitä viettämään?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Sinähän olet ammattilainen? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Tämän kysymyksen Malky oli kuullut ennenkin. — Kunhan näpsin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Nainen kääntyi, nosti kädet rinnoilleen ja likisti. — Kuvaa minua, tämä
sanoi, juuri kuten Malky oli arvannutkin. — Veikö kissa kielen?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ihmiskuvaus vaatii toisenlaista valoa ja toisenlaista filmiä, Malky
vastasi mekaanisesti. — Salamavaloja, tunnelmaa ja senpäiväistä jatsia, kaikkea
mitä minulla ei nyt ole mukanani.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Naisen hampaat välähtivät kuin leikkurit. — Darnell sanoikin että sinun
kanssasi tulee vaikeuksia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Kuka sanoi?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Sen lisäksi hän sanoi että sinulta saa leipää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Leivänmurujako te tulitte nokkimaan, neiti hyvä?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Tulinpa hyvinkin, hyvä herra. Leipää. Kakkua, ituja, suklaata,
taikinaa, mitä vain tahdotte tarjota.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Heinää? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Käy sekin.</span><span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<br /></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Malkyn jaettua unssit kymmenyksiin he ajoivat Howard Streetille. He
tutkivat harjoitusnäyttämön varauskirjaa, joka oli täynnä. Harmi, sillä se oli
ainoa paikka jossa oli kunnon valot hiljaisiin hämykuviin. <o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Valojen puutteessa he tyytyivät sivuhuoneisiin. Malky neuvoi istumaan ja
Malky neuvoi seisomaan, Leica rasahteli, nieli ja sulatti. Malky tallensi Scapinon
ja Hollywoodiin taipuvan naisen ja viileän tytön tyhjät kasvot. Malky istui,
aika riensi, filmi paloi, tarttui kalpeaan ruumiiseen, harsoon verhottuun
vartaloon, leikki puolivarjossa, puolittain makuulla, otti folioon käärityn
torson, sai sen nauramaan kiihkeästi ja kauhuissaan, näyttämään murtuneelta ja
julkealta, avasi hiukset ja peruukin, Kleopatran ja englantilaisen tuomarin,
tunsi aamutakin lohikäärmeet, levänvihreän, ja alushameen kultaiset ompeleet. <o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Malky avasi pullon ja väänsi kamerasta jengat. Hän toi esiin Kimin
parhaat puolet, nosti rintoja, vei kädet sivuun, kohotti reittä, taittoi
nilkkaa ja kantoi koko tytön pöydälle. Hän otti silitysraudan, ompelukoneen,
lankarullat ja neulatyynyt, käytti kaikki samassa kuvassa eikä ollut
tyytyväinen. Kamera jaksoi, Malky ei, valo oli vähissä ja edessä oli paljas
nainen, kireä ja terävä, yläluokkainen ja läpikuultava, puhdas, kliininen,
puhtaus ei tartu filmille. He menivät kokoustiloihin, siellä oli loisteputkia
ja piirtoheitin ja kuumaa valoa. Kim istui lasin päälle kuin hyönteinen
mikroskoopille, jaksoi poseerata lihaksenkaan värähtämättä vaikka paloi, se oli
kiitettävää, kameramies kiitti. Kimin raajat taipuivat asentoihin joita näki
sirkuksessa, se oli kamalaa, siihen kamera takertui. <o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<br /></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Harjoitusnäyttämöllä iltaa istui Androids, toiskätinen pumppu jonka
soitto takkusi. Yhtyeen avaruuspuvut johtivat sähköä, tremolo puudutti sormet,
lava tärisi ja ilma värähteli. Oikosulku katkaisi talosta sähköt. Solisti
kaatui tajuttomana lattialle, käsivarsi sätki hervottomana, se oli kuin
sähköankerias ja niin se olikin, hyvä nimi yliopistobändille. <o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<br /></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Piirtoheitin savusi. Malky kiskaisi housut ylös, Kim pyyhki jalkovälinsä
kalvoihin. He poistuivat pimeästä varastorakennuksesta, ajoivat läpi valonsa
sammuttaneen kaupungin, Malky järsi maiharin kaulusta, Kim ohjasi valkoista
Vespaa. Malky oli kuumissaan ja janoinen. Kim oli rento tyttö ja rikas kuin
sylki bakteereista. Tytön satulan alla kilisi avaimia tuhanteen paikkaan ja
valtakuntaan, jonne laitehuoltajalla ei ollut asiaa, ei vaikka olisi miten
valkoinen. Kim Songin avaimet sopivat pesulaan ja suutariin, kulmakauppaan ja
hotelliin, yksityisiin koteihin ja tyhjiin taloihin, Kim meni nuottiavaimella
radioasemalle ja purkinavaajalla kalastusalukselle, Kim meni Chinatowniin ja
Malky Sullivanin baariin. Hän pyöritti tiirikkarengasta kädessään, siitä ei
ollut mihinkään.<o:p></o:p></span></div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 10pt;"><br clear="all" style="page-break-before: always;" />
</span>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">KPFA, 101 MHz <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">”Rakkaat alamaiset. Tänään Norjan prinssi ja Martin Luther King
vaihtavat kättä ja valtikka vaihtuu ja. Norjan prinssi on viikingeistä vaalein
kaljupää, pastori King universumin tummin nobelisti. Tästä ei enää poru parane.
Musikologian laitoksen hylly olisi voinut tarjota konservatiivista
hallitustamme järkyttäneen tapauksen kunniaksi herra Griegin säveltämän <i>Vuorenpeikkojen
tanssin</i>, mutta kun ne kurjat nuotinviilaajat eivät päästäneet minua edes
kirjastoonsa. Vieressäni istuva poliittinen toimittaja Zelda Zeldith, jonka
niskakosketus jaksaa säväyttää kerta toisensa jälkeen, tietää kaikeksi onneksi
miten hädässä ystävän kanssa istutaan. Zeldan meikkipussista löytynyt
uunituore, korkkaamista vajaa pikkumusta pitää sisällään kunnioitettavan lyhyen
näkemyksen herra Griegin mahtavasta säveltaideteoksesta, vielä paremmaksi
singlen tekee sen nimi: <i>Satan’s Holiday</i>. Nimestä huolimatta nuotit on
kähvelletty vuoronpeikkojen luolasta. Oletteko valmiit? Seuraavaksi
pilottiryhmä Lancasters tuottaa tärykalvoja puhkovan sähköisen instrumentaalin,
jonka jälkeen, jos teillä on taju yhä tallella, saatte kuulla huolestuttavia
uutisia maailmalta. Meikäläiset pommittajat matkaavat parhaillaan urku auki
kohti pientä Vietnamia. Hyvää matkaa. Tai <i>Bon Voyage</i>, kuten Saigonissa
sanotaan.”<span style="color: purple;"><o:p></o:p></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8043337388326477164.post-7892054438406900292013-07-31T06:32:00.001-07:002013-07-31T12:26:26.339-07:00Page Street 692<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:Verdana;
panose-1:2 11 6 4 3 5 4 4 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:swiss;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:536871559 0 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 207.65pt right 415.3pt;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText, li.MsoBodyText, div.MsoBodyText
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:justify;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:Verdana;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText2, li.MsoBodyText2, div.MsoBodyText2
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:center;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;}
p.MsoBodyText3, li.MsoBodyText3, div.MsoBodyText3
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:justify;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:red;
mso-ansi-language:FI;}
p
{margin-right:0cm;
mso-margin-top-alt:auto;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.5pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:#333333;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
/* List Definitions */
@list l0
{mso-list-id:102772001;
mso-list-template-ids:0;}
@list l0:level1
{mso-level-text:"%1\)";
mso-level-tab-stop:18.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:18.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-text:"%2\)";
mso-level-tab-stop:36.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:36.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level3
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-text:"%3\)";
mso-level-tab-stop:54.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:54.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level4
{mso-level-text:"\(%4\)";
mso-level-tab-stop:72.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:72.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level5
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-text:"\(%5\)";
mso-level-tab-stop:90.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:90.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level6
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-text:"\(%6\)";
mso-level-tab-stop:108.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:108.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level7
{mso-level-tab-stop:126.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:126.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level8
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-tab-stop:144.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:144.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level9
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-tab-stop:162.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:162.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level1 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level1 lfo2
{mso-level-number-format:roman-upper;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-upper;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo2
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%4\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo2
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo2
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%7\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo2
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%8\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo2
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%9\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level1 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.%8\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.%8\.%9\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
ol
{margin-bottom:0cm;}
ul
{margin-bottom:0cm;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijvdexR0QksfQZgx_ceYSgcG0RlFIwYcNLnyXdVjgF6Xiox9IOImPKzG6Onwk8Dh_74OYEofduWoNNusy-kdbqtFcrmnxhi7NZBbEbve8ISeglTfA2kxTwfS9gUBBlbRs2KiIOmWq6-xs/s1600/1090-page.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijvdexR0QksfQZgx_ceYSgcG0RlFIwYcNLnyXdVjgF6Xiox9IOImPKzG6Onwk8Dh_74OYEofduWoNNusy-kdbqtFcrmnxhi7NZBbEbve8ISeglTfA2kxTwfS9gUBBlbRs2KiIOmWq6-xs/s1600/1090-page.jpg" height="320" width="256" /></a></span></div>
<br />
<br />
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">VAIHTEEN VÄLISSÄ <!--[endif]--><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Volkswagen helisi pohjoisen pikatieltä tunneliin. Vastaan kohahtava
liikenne vilkutti sille, tunnelin päässä aukeni San Franciscon lahti, jostain
kaukaa kuului sumutorven törähdys. Mereltä nouseva suolainen tuuli tuntui
kostealta, Oaklandin vuoret siinsivät autereen takana, sumutorvi ulvahti
toistamiseen, moottoripyöräpoliisi kiri Prudencen rinnalle. Hän hulmautti
päänsä ikkunasta ja nosti kätensä tervehdykseen, veti päänsä takaisin kuplan
sisään ja jatkoi matkaa. Hän sytytti varmuuden vuoksi ajovalot vaikkei niitä
enää tarvittukaan, rypisti sakkolapun penkin alle ja lasketteli kaapelivaunujen
sekaan, teki tutun umpikujan kohdalla U-käännöksen, luiskahti kiskoille,
volkkarin etupyörä juuttui vaihteen väliin. Aurinko paistoi, tuuli tuiversi,
radiossa soi iloinen laulu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence hymyili auton tieltä hypähteleville jalankulkijoille ja
pysäkille kokoontuneille turisteille, käytti kaasujalkaa surutta ja juoksutti
sormiaan auton kyljellä, tuuletti tukkaa ja pysytteli radioaseman svengissä.
Pyörä pyöri tyhjää, Union Squaren suunnalta lähestyi kaapelivaunu, yhtäkkiä
tuli hiki. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Turistit ja vaunun jarrumies nostivat Volkswagenin takaisin kadulle.<o:p></o:p></span></div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"><br clear="all" style="page-break-before: always;" />
</span>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">KPFA, 101 MHz <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">”Täällä taas, toverit. Lahden yli puskeva naseva tuuli pistelee nuoren
tytön poskipäitä, kertoi kultahiuksinen avustajani säätiedotteen takaa, ja
ennen kuin isken hampaani donitsiin ja lopetan kaakaoni, ennätän kysyä teiltä,
rakkaat opiskelijat, miten te juhlistitte amerikkalaisen nuorison päivää.
Nautitteko vapaista? Juhlitteko? Täytyy sanoa että ainakin Alabaman
Birminghamissa, missä dynamiittipötköjä myydään kuin meillä suklaapatukoita, vietettiin
viikonloppu isien perinteitä kunnioittaen. Baptistikirkon pyhäkoulussa lapset
lauloivat kaunista gospelia ja kirkon ulkopuolella kuumaveriset nuoret miehet
istuivat rikkaiden vanhempiensa umpiautoissa. Päivä päättyi, kun kirkkoon
heitettiin pommi. Kaksikymmentäyksi loukkaantunutta ja neljä kuollutta, siskot,
ei sen enempää, ja kuumaveriset nuoret miehet pysyvät piilossa isiensä selän
takana. Seuraava kappale on omistettu Addie Mae Collinsin, neljätoista vuotta,
Cynthia Wesleyn, neljätoista vuotta, Carol Robertsonin, neljätoista vuotta, ja
Denise McNairin, yksitoista vuotta, muistolle. </span><span style="font-size: 12pt;">Billie Holiday ja <i>Strange Fruit</i>.”<o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"><br clear="all" style="page-break-before: always;" />
</span>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<!--[if !supportEmptyParas]--> SALONGISTA KADULLE<!--[endif]--><span style="font-size: 12pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence aloitti Off Thee Square -hotellin salonkiemäntänä
syksyllä 1963. Työ oli raskasta. Se vei vuorokauden kaikki tunnit, vaati
tekijältään hienotunteisuutta ja vaitioloa, kykyä kuunnella ja kykyä auttaa.
Ennen kaikkea se vaati auktoriteettia, jonka turviin ensikertalainenkin uskoi
maineensa. Prudence säilytti asiakkaiden matkatavarat ja silitti vaatteet, peri
huoneista tuntitaksan, tilasi samppanjaa ja lemmenlääkkeitä, harhautti poliisia
ja voiteli palotarkastajia, osoitti tippaklinikat ja säästi hotellin
alaikäisiltä. Salonkiemäntä oli seremoniamestari, pienipalkkainen mutta
pelätty, vaikka Prudencea oli turha pelätä. Otollisesta ilmapiiristä huolimatta
hän ei käyttänyt valtaansa väärin eikä hän milloinkaan ottanut vastaan
tarjottuja etuisuuksia oveen kolkuttelijoista huolimatta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Bilitisin tyttärien jäsenmäärä oli moninkertaistunut. Virallisesti
rekisteröitynyt naisyhdistys omisti tuulisen kattoterassin lisäksi nyt myös
viipaleen yökerhosta, salongista, aulabaarista, yöpyvien asiakkaiden elämästä
sekä hotellin liikevaihdosta. Myös pojat oli päästetty mukaan toimintaan. <i>Meripoikien
sunnuntaina</i> puosut ja perämiehet heittivät kaluunat kaulasta, <i>vanhan
kaartin maanantaina</i> laskettiin turistipoliisin loppuun ajama ukkoremmi
sisätiloihin suojaan. Päivästä ja vuorokaudenajasta riippumatta Bilitisin
tyttärien edustaja valvoi tapahtumia. Aamut Prudence levitti kaupungille
hotellista ja tyttäristä kertovia ilmoituksia, joiden todellinen asiasisältö
oli verhottu sitaattien, himphampun ja huonon painojäljen alle. Prudence
levitti ilmoituksia lyhtypylväisiin, oppilaitoksiin, lauta-aitoihin ja
liiketiloihin, istahti silloin tällöin Luigin kahvilaan sekoittamaan uutta
liisteriä, joi kupillisen toisensa perään, käytti runsaasti kermaa, söi
valtavasti donitseja, kauhoi siirappia suolakeksin päälle ja aloitti aina
alusta uudelleen. Hänen tapansa herättivät kauhua kahvilan pieteettisen
ruokavalion noudattajien keskuudessa sekä ravintoketjun loppupäässä, missä
Luigi siivosi. Prudence ei välittänyt. Hän oli oppinut sulkemaan korvansa
satiaisia viljelevän suhinasakin huudoilta ja Luigin paminalta. Hän tiesi ettei
yksikään päivä siitä sirommaksi muuttunut vaikka veti ikenet narskuen riisiä ja
muroja ja makrobioottista heinää, käytti jätteet iholla ja pikkusormen
koukussa, poltti filtterittömiä savukkeita, nuuskasi purua, niisti piriä ja
kilautti päivän päätteeksi geishapalloja. Prudence olisi voinut myös
rehellisesti ja astetta rauhallisempaan sävyyn kertoa kahvilan asiakkaille
kärsivänsä ummetuksesta, inhoavansa sairaalaruokaa ja tulevansa
vatsahuuhtelusta kaistapääksi, hän olisi voinut vihjata ettei vuoteenomana ole
helppoa, harrastus hajotti paikat ja nyt kun hän oli taas ehyt, hän söi mitä
tahtoi. Mutta Prudence ei sanonut mitään, söi vain ja sekoitti liisteriä pöydän
alla. Moni jätti lounaansa kesken ja poistui karvat pystyssä, moni valitti
Luigille saavansa neiti Wingistä vatsanpuruja, lopulta Luigin oli pakko jättää
Prudence oven taakse. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3h88K0SSVHh4Vn-Rfb5OdTbvu0BSaN9UYDAF2VngXNiHZm8tnkWO1-OlRtw5Bgt4HjlSQ_GxydCpjnB5M3_rJ3FOWSSRDrw5hBkm3DyaEC0bd0Nor4nvCVRwaw-e1Lcsjso_Vkl_ATdA/s1600/100px-SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_04.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3h88K0SSVHh4Vn-Rfb5OdTbvu0BSaN9UYDAF2VngXNiHZm8tnkWO1-OlRtw5Bgt4HjlSQ_GxydCpjnB5M3_rJ3FOWSSRDrw5hBkm3DyaEC0bd0Nor4nvCVRwaw-e1Lcsjso_Vkl_ATdA/s1600/100px-SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_04.jpg" /></a><span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Purettuaan kahvilakohtauksen pala palalta osiin Prudence ymmärsi
toimineensa väärin. Purkutoimenpidettä valvova terapeutti kehotti itsetunnon
puutteesta kärsivää potilastaan lopettamaan henkisen kannibalismin ja katsomaan
itsestään ulospäin. Terapeuttina toimiva stanfordilainen behavioristi totesi
Prudencen ulkoa opitun taipumuksen itsetuhoon ja masokismiin suuntaavan
potilaan kerta toisensa kohti sellaisia situaatioita, jotka koettelisivat
potilaan henkistä kestävyyttä lähes sietämättömyyksiin. Potilaan alistuminen
alitajunnan viettelyyn ja sen mukana lähes rutiiniksi muodostunut ajautuminen
yhä kurjempiin tilanteisiin oli luonut otolliset olosuhteet – esimerkiksi
ruokaa koskeville – pakkotoiminnoille, jotka kasautuessaan saattoivat johtaa
potilaan ennenaikaiseen menehtymiseen. Terapeutti neuvoi Prudencea kokeilemaan
rajojaan muulla tavoin kuin syömällä kapinoiden, semminkin kun syöminen
ahmimalla oli rakenteita hajottavaa tuhoamisvimmaa eikä kasvuhalua. Terapeutti käytti
esimerkkinä rakennuspalikoita ja osien summaa suhteessa osiin. Vain ne joilla
oli kyky rakentaa itsestään rajoituksiaan suurempi kokonaisuus ja nousta itse
itselleen rakentamien estojen yläpuolelle kohoaisivat ilmaan ja lentäisivät
kuin feeniks terapeutin ikkunasta. Tämän sisäistäessään Prudencen oli
mahdollista löytää itsensä, lasku tohtori Wingille. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Tiistaisin Prudencella oli aikaa järjestellä palikoita. Hän oli
taiteiden maisteri ja tunsi omenatarhat yhtä hyvin taidegalleriat, tunsi
kirjakaupat ja hotellit, yliopiston kaikki laitokset ja parituksen alkeet.
Näiden taitojen synteesistä Prudence rakensi itselleen toiveammatin, joka
parhaimmillaan häälyi portinvartijan ja kulttuuriattasean välimaastossa.
Silloin kun hänen itsetuntonsa kävi pohjalukemissa, vaikutti huvipuiston
merenneidon paikkakin hänen psyykelleen liian tuuliselta vaikkei siinä olisi
pudonnut kuin vesisäiliöön, ja Prudencen täytyi myöntää että hän piti veden
kosketuksesta. San Franciscossa oli myös satoja muita paikkoja joihin hänen työkokemuksensa
olisi riittänyt, tosin kirjallisuuteen ja kuvataiteisiin liittyvät toimet hänen
oli hylättävä niin kuin lapsi hylkää tuttinsa. Kasvaakseen ennalta annettuja
palikoita suuremmaksi kokonaisuudeksi hänen oli löydettävä sisältään
tuntematon. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Tarkistettuaan tuntemuksensa ja kriteerinsä perinpohjin Prudence lähti
kierrokselle. Hän nyki monia teljettyjä ovia ja alas vedettyjä kaltereita,
koputti mustiin ikkunaruutuihin ja soitti tyhjiin numeroihin. Hän sai havaita,
että poliisi oli sulkenut North Beachin suositut homoständit ja kabareet, ja
että yliopistojen kulttuuritoiminnot olivat kesätelakalla, kaupungin laitamilla
oli yhtä hiljaista, vain Fillmoren alueella oli vilkkaampaa mutta alue oli
pannassa, koska muudan bluesmamma heitti siellä keikkaa. Prudence ajoi sillan
yli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Lyhyen kiertoajelun päätteeksi hän hylkäsi lahden toiselta puolelta
sekä Oaklandin että Richmondin kaupunkien tarjoamat mahdollisuudet osaksi
etäisyyksien tähden, osaksi siksi että ammattiyhdistysten valvomat
kulttuuritilat kielivät nurkkakuntaisuudesta ja liiallisesta sitoutumisesta
paikallisiin ongelmiin. Samalla puolella lahtea sijaitsevan Berkeleyn hän
raakkasi kylmästi sekä periaatteellisista syistä. Prudence oli kuitenkin
Stanfordin tyttö ja tasoero kahden kilpailevan oppilaitoksen välillä oli
Mariaanien haudan ja Kilimanjaron luokkaa. Hän ei myöskään halunnut etsiessään
uutta törmätä vanhaan, vanha tarkoitti Bilitisin tyttärien Berkeleyn jaoston
mafiaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXYHi7dYshTKOqHFgwmK4IrJHpU_eom01zYbfrplV-sosv1GwXEXZtDzmSHfDlbgNpYsJHq2zNVOcdEikT2M_68ZTDBsLz9BoTM_xDzt2gVTVFCdE4jaSaI6bAIW-Ulrc_LC05-bsaGsE/s1600/100px-SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_05.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXYHi7dYshTKOqHFgwmK4IrJHpU_eom01zYbfrplV-sosv1GwXEXZtDzmSHfDlbgNpYsJHq2zNVOcdEikT2M_68ZTDBsLz9BoTM_xDzt2gVTVFCdE4jaSaI6bAIW-Ulrc_LC05-bsaGsE/s1600/100px-SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_05.jpg" /></a><span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence palasi hoitamaan vahtikoiran virkaansa hotellille. Sitä ennen
hän pysähtyi Market Squarelle hakemaan pizzakeittiöstä päivällistään, vartoi
jonossa aikansa, kiirehti takaisin, pelkäsi pahinta ja oli oikeassa. Volkkarin
tuulilasissa odotti sakkolappu. Pysäköinninvalvojan selkä etääntyi
yksisuuntaista poikkikatua etelään. Prudence nappasi lapun pyyhkijän alta ja
lönkötteli pitsaviipaleen ja melonimehun kanssa naisen kiinni ennen
kadunkulmaa, ryhtyi väittelyyn ja valehteli bensan loppuneen.
Pysäköinninvalvoja ei uponnut, volkkari oli seissyt risteyksessä ja sillä sökö.
Naiset saapuivat rinta rinnan Howard Streetille, ohittivat varastoja ja
rahtiterminaaleja, toimistoja ja romuautoja, mustanpunaista tiiltä ja ruskeaa
kiveä, ei mitään erityistä edes läheltä katsottuna, kaikki huomio kiinnittyi
kuitenkin itse asiaan eli autoihin. Pysäköinninvalvoja kirjoitti sakkolapun
pakettiautolle, peräkärrylle, lautakuormalle ja pikkubussille, Prudence
mutusteli pitsaa ja todisteli viattomuuttaan. He pysähtyivät, kun väkijoukko
sulki heidän tiensä, väki oli duunarivoittoista ja miespuolista, kyseessä ei
ollut mielenilmaus eikä onnettomuus vaan miehet seurasivat miten
lastauslaiturilla tehtiin ääneti töitä ilman työkaluja ja elehdittiin ilman
ääntä. Se oli pantomiimiesitys. Kirjaviin haalareihin pukeutuneet näyttelijät
matkivat naapurilaiturilla laatikoita kantavien varastomiesten liikkeitä,
naurusta tikahtumaisillaan oleva joukko trukkikuskeja heitti herjaa
työtovereilleen, jotka puolestaan ryhtyivät herjaamaan näyttelijöitä, ympyrän
sulkeakseen näyttelivät matkivat katsojiin kuuluvien trukkikuskien jätkämäistä
käytöstä etevästi ilman sanaakaan, viittoen ja käsimerkein, sepä oli hupaisaa
seurattavaa. Prudence laski lounaansa trukin lavalle, sulloi Off Thee Squaren
käyntikortin San Franciscon kaupungin sinistä jakkua kantavan herkkuperseen rintataskuun,
laski viimeiset kolikkonsa kiinalaispojan ojentamaan pillerihattuun, työnsi
kaksi sormea suuhunsa ja vislasi niin kuin koripallokentillä vislattiin. Hän
sai varastoalueen seinistä pitkään raikuvat aplodit. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Hotellin sunnuntaiasiakkaalta, kanadalaiselta lentokapteenilta,
Prudence sai kuulla että Mime Troupen nimellä katuteatteria esittänyt porukka
liittyi kaupungin poliittiseen undergroundiin, ja että se oli aika tunnettu,
pitkäikäinen ja köyhä. Prudence unohti kysyä mistä lentokapteenin tiedot olivat
peräisin, kun hän alkoi miettiä miten katuteatterin rakenteellisista puutteista
oli mahdollista luoda toimiva kokonaisuus. Ryhmän miesvaltaisuus oli ilmeinen
haittatekijä ja poliittinen pitkäikäisyyskin pelkkä rasite. Prudence oli jo
kirjakaupan kassakoneen takana oppinut, että mitä kauemmin taiteilija vietti
taiteensa kanssa maan alla, sitä eltaantuneemmaksi tämä tapasi käydä. Mime
Troupen köyhyys ei Prudencea haitannut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwcRIGl2TB911PHF3Tr7ESqGwcYhRQlCQEHqfbPzsLRRHj7g6wAQyYhjeHWWedJYzbzntTb_sx5ntaJp7ZgzVdgnV_3TqpBjwK7ZGW1Ltj_tMaONBM4Gqg8AYTCziuC0YYHjRScyhDasc/s1600/100px-SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_06.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwcRIGl2TB911PHF3Tr7ESqGwcYhRQlCQEHqfbPzsLRRHj7g6wAQyYhjeHWWedJYzbzntTb_sx5ntaJp7ZgzVdgnV_3TqpBjwK7ZGW1Ltj_tMaONBM4Gqg8AYTCziuC0YYHjRScyhDasc/s1600/100px-SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_06.jpg" /></a><span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Lentokapteenin antamien tuntomerkkien perusteella Prudence yhytti
hotellin maanantai-illasta Mime Troupen johtokunnassa istuvan perheellisen
hammaslääkärin. Lyhyen tapaamisen päätteeksi anonymiteetin suojiin kätkeytynyt
johtohenkilö sai Bilitisin tyttärien teemailtojen ainaisjäsenyyden, Prudence
puolestaan sai tilaisuuden näyttää kyntensä teatterin PR-sihteerinä. Hän tuli
suoraan pystymetsästä eikä häpeillyt tunnustaa sitä. Päinvastoin. Saavuttuaan
Howard Streetille muistiinpanojensa kera hän lateli Mime Troupen paikalleen
jähmettyneelle johtokunnalle kaksikymmentäneljävuotisen henkilöhistoriansa
viidessätoista minuutissa detaljiakaan säästämättä tehden hengästyneen puheensa
päättävästä hiljaisuudesta teatterihistorian merkittävimmän taidepaussin.
Hiljaisuuden katkaisi rahastonhoitajana toimiva hammaslääkäri, joka korosti
neidin avoimuuden olevan ehdoton avu markkinoinnissa ja neiti Wingin sukupuolen
olevan piristysruiske teatterin inspirationaaliseen perätilaan. Vain
italialaisen teatteritaiteen historiaa ja luonteenpiirteitä koskeva tietomäärän
tarkennus olisi paikallaan, hammaslääkäri pohti, ehkä myös lyhyt mutta tiivis
katutasolla tapahtuva pragmaattinen perehtyminen ammattiteatterin
menettelytapoihin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOggV7IsnxkHNpaiLPOM8TZN4Gf9yOFUA170VDpuJTFW3MFbfxegypr5lh7lWsy5brAIgDa4KwIA_N2qgncmnEsxwTJAWwJm7cWo0VN_9iijIQVkrH_aaCldMkpnK7Gpk9JzqztomJdqU/s1600/SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_03.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOggV7IsnxkHNpaiLPOM8TZN4Gf9yOFUA170VDpuJTFW3MFbfxegypr5lh7lWsy5brAIgDa4KwIA_N2qgncmnEsxwTJAWwJm7cWo0VN_9iijIQVkrH_aaCldMkpnK7Gpk9JzqztomJdqU/s1600/SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_03.jpg" /></a><span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Mime Troupen repertuaarin oppi nopeasti. Prudence luki
jesuiittakirjaston lukusalissa tarpeellisen määrän commedia dell’arten sisimmästä
ja oli helpottunut havaitessaan että vaikkakin</span><span lang="FI" style="font-size: 12pt;"> nimitys tarkoitti suoraan
käännettynä ammattiteatteria eikä komediaa, niin kyseisen ja Mime Troupen
suosiman teatterinlajin muodossa ja sisällössä oli huomattavan paljon
komediallisia piirteitä. Prudencen sen hetkiselle sisäiselle haavoittuvuudelle
taiteen sisällöllinen ankaruus olisi ollut liikaa, ja jos hän olisi välillä
malttanutkin unohtaa omat vaivansa, niin tosiasiaksi jäi että kepeyden
markkinointi sopi hänelle kuin nenä päähän. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Hammaslääkärin johdatuksella Prudence
tutustui teatterin kulissientakaiseen maailmaan. Hän kätteli Hearst
Corporationille kuuluvan harjoitusnäyttämön talonmiehen ja murtaen puhuvan
kirjanpainaja Ingwarin, tapasi rakennuksen kivijalan vuokranneita radikaaleja
ja esittäytyi näyttelijöille, jotka oli viimeksi tavannut varastorakennuksen
lastauslaiturilla. Ensimmäisenä hänen kätensä kosketti hoikan kiinattaren
viileitä sormia, Prudence oli aiemmin erehtynyt pitämään tyttöä poikana,
erehtyminen oli ainoastaan inhimillistä ja jopa todennäköistä, sillä Kim Song
oli joukon Scapino, commedia dell’arten roolihahmojen androgyyni kaunosielu. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRVrKuiTzUBBWnFlWb-fOQNlomEbB-SesXU8IxR_1ux6oHjpXf0lU-MIWhZ3oAix0n1kxo-QIFbmQK-0lsJn6MYBphBfeAy2Nyt11pgPcBFg7a8eY0skaEw9pINErxybbUPW9GxTCWQ5s/s1600/SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_01.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRVrKuiTzUBBWnFlWb-fOQNlomEbB-SesXU8IxR_1ux6oHjpXf0lU-MIWhZ3oAix0n1kxo-QIFbmQK-0lsJn6MYBphBfeAy2Nyt11pgPcBFg7a8eY0skaEw9pINErxybbUPW9GxTCWQ5s/s1600/SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_01.jpg" /></a><span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Harlekiinia, jonka tyypitelty rooli
muistutti kovasti Batmanin ystävää Jokeria sekä kuninkaiden hovinarria, esitti
Daniel Davidovitsch, jolla oli brittiaksentti, littana, karvaton rinta ja
kihara tukka. Daniel, tai Darcy tai Darnell, kertoi osaavansa näytellä tarpeen
vaatiessa kaikki muutkin roolit, joilla diivailija tarkoitti Tohtoria,
Kenraalia ja Kääpiötä, joiden osuuksista vastasi kevätkaudeksi värvätty trio
luennoilta pudonneita, sisäänpäin kääntyneitä nuorukaisia. Nämä teatteritaiteen
kannalta unohduksiin jäävät surullisen hahmon ritarit olivat pilvessä, mikä ei
ollut kovin ammattimaista. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Tutustumiskierros päättyi harjoitusnäyttämön
taakse, rekvisiittavaraston perälle, missä ryhmä teinityttöjä liimaili
hopeapapereista tötteröhattuja. He olivat Mime Troupen puvustajia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence seisoi kädet levitettyinä ja jalat haralla peilin edessä ja
katseli itseään syvälle silmiin, peilikuva katseli takaisin. Puvustajina
toimivat ammattikoululaiset häärivät hänen ympärillään, he olivat rakentamassa
Prudencesta Brighellaa, joka muinaisessa Italiassa oli viestinviejä,
uutistenlukija ja kirjuri. Hammaslääkäri oli häipynyt kulisseihin. Sitä ennen
hän oli antanut puvustajille ohjeet ja budjetin, joita noudattamalla Mime
Troupen markkinoinnista vastaavan PR-henkilön piti saada päälleen asianmukaista
suojaväriä. Joku muu instituutio olisi kelpuuttanut sihteerilleen jakkupuvun,
mutta teatterialalla bisnes verhottiin samaan asuun kuin taide. Tämä oli
puolusteltavissa myös sillä, ettei Prudencen paikka ollut pöydän takana
puhelimen varressa vaan kadulla, mikä katuteatterin luonnetta ajatellen oli
myöskin hyvin johdonmukaista. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudencen markkinavaatteisiin kuului vihreänvalkoinen, rypytetty
tunika, valkoiset pussihousut, pillerihattu, lyhyt viitta, puolinaamio,
tekoviikset, ryhmysauva sekä kirjakäärö. Kahta viime mainittua sihteerin tuli
kantaa aina. Sauvalla hänen tuli hutkia välinpitämättömiä ohikulkijoita ja
tilaisuuden tullen näyttelijöitään, ja mikäli luonto antoi periksi niin myös
kadunkulmiin haalimiaan katselijoita, kirjakäärössä kuljetettiin tiedotteet ja
Ingwarin valmistamat julisteet. Pillerihattua Prudencen ei tarvinnut käyttää
kuin rahan keräämiseen. Päähän sitä oli turha sovittaa, sillä kuppi sai pitkän
naisen näyttämään vartiotornilta ja päähine olisi latistanut Prudencen
kauniisti vellovat punaiset hiukset. Puolinaamion Prudence sai pitää. Se peitti
otsan, silmät ja nenän eikä sen totuuden nimissä enempää tarvinnut peittääkään.
Puvustajat sormeilivat Prudencen leukaa, huulia, pisamia ja poskia, ne sopivat
markkinointisihteerin tehtäviin, ne saivat mainoksia jakavan jalkatyöläisen
näyttämään sairaalloiselta, vähän epäilyttävältä ja siksi kiinnostavalta. Hiukan
kalpeaksi tekevää puuteria joukkoon ja Brighella oli mitä pitikin, klovni.
Mutta eikö </span><span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Brighellan pitänyt olla viestinviejä ja kirjuri?</span><span lang="FI" style="font-size: 12pt;"> Toki olikin, mutta hän oli myös kaikkien tunnettujen
kakunheittäjien esikuva, muun muassa. </span><span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2plo7Rd07X8Dydj7Fn9za2zgWj1mCnltGToH0SfBpfaG15Jer5oAHDW-g9shKFOJmRAr5HvShzURNUtpe0JtR0c4Br-GCXTFYOJHOBVcan8cimVAa6s4E7f-lzyamSPUyqmPnTnMcxbU/s1600/220px-SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2plo7Rd07X8Dydj7Fn9za2zgWj1mCnltGToH0SfBpfaG15Jer5oAHDW-g9shKFOJmRAr5HvShzURNUtpe0JtR0c4Br-GCXTFYOJHOBVcan8cimVAa6s4E7f-lzyamSPUyqmPnTnMcxbU/s1600/220px-SAND_Maurice_Masques_et_bouffons_02.jpg" height="320" width="179" /></a></div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Vaikka kakku jäikin puuttumaan, nautti Prudence ensimmäisen
harjoitteluviikon aikana huomiosta, jolle ei löytynyt vertailukohtaa
yhdestäkään lapsuuteen hajonneesta merkkipäivästä. Prudence seisoi
hievahtamatta paikallaan tyttöjen pistellessä häneen neuloja, piti katseensa
peilissä, kun tarmokkaat kädet kiersivät hänen vartalollaan ja värähti vain
aavistuksen, kun sormet vipelsivät hänen maitorauhastensa yli. Hän näki vain
peilikuvansa ja sulki mielestään tuskin kuukautisiinsa tottuneet,
piparminttutikkareita jauhavat koulutytöt. Maailman kovuuteen rusentumattomat,
mitään pelkäämättömät puuhakkaat lapset nostelivat hänen käsivarsiaan ja
puristelivat kainaloista, mittailivat uumaa ja uumoilivat vaikeuksia,
konttasivat jalkojen välistä, leyhyttelivät kasvoja ja toivat pyytämättä mehua.
He seisoivat hänen edessään sakset kaulassa, neulatyyny käsivarressa, liitua
sormissa ja liitua kasvoissa, pistivät tupakaksi ja tarkistivat budjettia.
Prudenceen uhkasi kulua kangasta enemmän mihin tytöillä oli kanttia ja Mime
Troupella varaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Pikasoitto hammaslääkärille sääti vaatetuksen jatkumaan säästöliekillä.
Rahaa säästyi kun Brighellan ylähuuleen kuuluvat dalimaiset kippuraviikset
hylättiin epänaisellisina, mutta uusia vaikeuksia ilmaantui, kun vanhaa
puolinaamiota muokattiin Prudencen kasvojen luihin sopivaksi. Erinäisten
vaivaannuttavien sovittelukertojen jälkeen hieltä haiseva naamari hylättiin
heppoisena, rusentuneena ja sopimattomana, ja jälleen otettiin sisäpuhelu.</span><span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Luurin laskemisen jälkeen puvustajista kuoriutui maskeeraajia ja neulat
vaihtuivat paperimassaan. Lämpimät kädet sivelivät vettä pitkin Prudencen
poskia, herkät sormet tutustuivat Prudencen piirteisiin, kynnet mittailivat
hänen nenänsä kaarta ja hetkeä myöhemmin tytöt kävivät äänekkäiksi. Syynä oli
ristiriita perinteen ja nykypäivän, realismin ja idealismin välillä.
Oppikirjojen mukaan Brighellan naamiossa oli huomattavan voimakaspiirteinen
konkkanokka, mutta Mime Troupen korrektissa naamiossa oli pitäydytty
tavalliseen nenään, sellaista nenää ei vain uuteen puolinaamioon saanut millään
sovitettua, kun vastassa oli Prudencen antisemitistisiä mielleyhtymiä
herättelevä kolvi. Tämä oli kiusallista. Kaikkein eniten Prudencelle, jonka
Idahoon päätynyt suku ei ollut kahteensataan vuoteen juutalaista nähnytkään ja
sitäkin ennen korkeintaan pikipäin, kun lohikäärmelaivoilla seilaavat esi-isät
olivat ryövänneet walesilaisia kyliä. Tytöt tunsivat myötätuntoa Prudencea
kohtaan, mutta he eivät siltikään olleet plastiikkakirurgeja eivätkä edes
taikureita. Puhelimitse saamiensa ohjeiden mukaan he palauttivat Brighellan
kasvoille alkuperäisen, italialaissyntyisen profiilin, jonka jälkeen, jos se
vain sihteerille kävi päinsä ja tämä malttoi odottaa naamion kuivumista,
Prudence oli valmis kadulle. Ainoastaan teräväkärkiset, helmiäiskoristeilla
päällystetyt samettitossut Prudencen piti teettää muualla, vaikkakin moni
esiintyi traditiota kunnioittaen paljain jaloin, ja sitä sihteerinkin ehkä sopi
kokeilla, paljasjalkaisuus veisi samalla aavistuksen pituutta ja
paljasjalkaisia ne olivat elokuvien kuningattaretkin, anteeksi, kreivittäret. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence olisi halunnut sellaiset kippuratossut. Rekvisiittavarastossa
käyty sananvaihto kantautui myös näyttämölle, missä harjoiteltiin <i>Kynttilänvalajaa</i>,
aisankannattajien kuninkaasta kertovaa humoreskia. </span><span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Kim Song livahti verhon
taakse, hänen tekosyynsä oli Scapinolle kuuluvan, lasihelmin koristellun
kultaviitan sovitus, todellisuudessa hän halusi auttaa Prudencea. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">He ajoivat peräkanaa Chinatowniin, Kim
skootterillaan ja Prudence volkkarilla, pysähtyivät Kearny Streetille, kävivät
kulmakauppaan, sen takahuoneessa oli suutari. Isosetä Song venytti lestinsä
äärimmilleen, kertoi vaatimattomasti ratkoneensa visaisempiakin tapauksia ja
vaati tossuista pyörryttävän korkeaa hintaa. Kim tinki sukunsa ja teatterin
puolesta, kaupat sovittiin, sen jälkeen tytöt menivät syömään. Kim oli reilu
tyttö, poikamaisella tavalla kaunis ja terveellä tavalla kunnianhimoinen, hän
halusi suurempia rooleja niin kuin alalla jokainen</span><span lang="FI" style="font-size: 12pt;">, kiinalaisena hänen oli vain tavoitteeseensa
päästäkseen tehtävä monin verroin enemmän töitä kuin jonkun vähäverisen,
runsaspovisen blondin. Kim kertoi tämän nuudelien äärellä hiljaisella äänellä,
nyökkäillen merkitsevästi kohti keittiön ovilla tungeksivia sukulaisiaan. Ne
eivät saaneet tietää Kimin unelmista mitään</span><span lang="FI" style="font-size: 12pt;">. Ne vihasivat Kimin
teatteriharrastusta, ja asian teki monimutkaisemmaksi vielä se, ettei edes Kim
itse ollut tyytyväinen saamiinsa rooleihin. Hänen esittämänsä Scapinon
tunneskaala oli hyvin rajallinen. Kyseessä oli pelkkä karikatyyrinen hempukka,
joka rakastui aina päätä pahkaa kaikkiin, toimi ilman suuntavaistoa ja
suunnitelmia, törmäili seiniin ja vääriin ihmisiin, joutui vaikeuksiin ja
selvisi niistä ilman omaa ansiotaan. Siitä huolimatta ja ääliömäisen
italialaisen logiikan tähden Scapino oli koko joukon pyhimys, neitsytkin vielä,
ja tarvitsi samasta syystä porukan koreimmat vaatteet. Kim ei sellaista tyyppiä
arvostanut. Scapino oli tylsämielinen luuttua näppäilevä trubaduuri, tai
nykypäivänä kun naisetkin saivat näytellä, pastoraalinen ja soittotaidoton madonna,
ei tosiaankaan mikään ruudinkeksijä, mutta okei, Kim osasi esittää vaikka
taivaalle karkaavaa leijaa ja oli pantomiimissa esittänytkin, ei siitä ollut
kyse, vaan siitä että mitä tahansa hän esittikin, niin hän halusi päivän
päätteeksi lähteä sinne missä oli hyväksyttyä esittää koko ihmiseen mahtuva
tunteiden kirjo. Prudence tajusi Kimin tarkoittavan Hollywoodia, mutta sitä ei
saanut sanoa ääneen, sillä seinilläkin oli mikrofonit. Kim osoitti
syömäpuikoillaan hummerisammion takana pälyilevää luihua miestä, pikkuserkkuaan</span><span lang="FI" style="font-size: 12pt;">, jolla oli taloja Missionin takana, ei
millään hyvällä alueella eikä mitään hienoja taloja, ne olivat viktoriaanisia
muutenkin kuin tyyliltään. Kim tarjosi Prudencelle ohuen savukkeen. Niiden
talojen vähäpätöisenä etuna oli ainoastaan se, että Kim järjesti huoneisiin
vuokralaiset ja hän sattuneesta syystä suosi valinnoissaan kultivoituneita
kulttuuri-ihmisiä, erityisesti taiteilijoita, sen luotettavampaa sakkia sai
hakea. Opettajia oli kokeiltu ja opiskelijoihin oli haaskattu aikaa, yksinasujat
eivät kelvanneet ja tavalliset perheet kiersivät hissittömät talot kaukaa.
Eläkeläisen jos otti, joutui maksamaan hautaamisen. Mutta taiteilijat. Ne
pitivät kutinsa, seksuaalisesti poikkeavat taiteilijat kaikkein tarkimmin. Kim
kertoi nämä tosiasiat Prudencelle turhia kaartelematta ja esitti
loukkaantunutta, kun hänen uusi ystävättärensä tahtoi maksaa laskun, se ei
ollut mitenkään etiketin mukaista, ei missään nimessä, olkoon menneeksi, tämän
kerran. <o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"><br clear="all" style="page-break-before: always;" />
</span>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Page Street 692 oli siniharmaa puutalo melkein mäen harjalla, siinä oli
viisi ikkunaa ja kolme kerrosta, se oli niin kuin rinteen muutkin talot, vanha
ja huonosti pidetty. Darnell Davidovitsch odotti portailla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence veti käsijarrun kiinni ja käänsi etupyörät vasten
jalkakäytävää. Hän työnsi takarenkaan alle hotelliraamatun, otti
hanskalokerosta kynän ja ruokalistan, jonka kulmaan Kim oli kirjoittanut
leveällä, vähän vinksahtaneella käsialalla talon osoitteen. Prudence ei ottanut
ruokalistaa siksi, etteikö olisi jo tiennyt olevansa perillä vaan siksi, että
aikoi kirjata taloa koskevat mielipiteensä muistiin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Darnellin jalkojen välissä oli kuhmuinen pata. Hänellä ei ollut paitaa,
ei liioin kenkiä, jalassa hänellä oli timanttikuvioiset harlekiinihousut.
Prudence rypisti kulmiaan. Housujen lahje liikkui niin kuin sitä olisi kourittu
sisältäpäin. Darnell kohotti kätensä ilmaan ja virnisti. — Tule sanomaan
päivää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Lahkeesta ilmestyi pää. Mustat silmät, ilmaa nuuskiva kuono, eläin
pinkaisi täyttä karkua tien yli. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Se oli Fred. Darnell kääri keittokattilan päälle paitansa, teki
painonnostajan elkeitä, pullisteli ja tantteerasi, tempaisi kattilan ilmaan ja
ähisi ovesta sisään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence jäi seisomaan ovensuuhun, työnsi kynän korvansa taa ja imi
ensivaikutelmia. Eteishallissa oli laattalattia, mustia ja valkoisia
kivilaattoja vuorotellen, valkoisten laattojen poikki kulki suonia ja
halkeamia. Hallin päästä pääsi yläkertaan. Portaiden taakse jäi kaksi ovea,
toisessa oli keltainen mosaiikki-ikkuna, toisessa hyttysverkko, jonka läpi
kajasti kirkkaansininen taivas ja kukkiva kirsikkapuu. Oikealle kädelle jäi
olohuone, Darnell oli kadonnut vasemmalle, jostain kuului laulua. <i>Minne
kultani on mennyt</i>, laulu kuului. <i>Tuleeko hän koskaan takaisin? </i>Prudence
otti tukea ovenpielestä ja taipui eteenpäin kuin sulava jäätelötötterö. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Hei! huusi hellan äärellä hyräilevä tyttö. — Minä olen Jenna.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence suoristi selkänsä. Jennalla oli sointuva ääni, hiestä
kimalteleva leuankärki ja tomaattipurkki kädessä. Hän tyhjensi sen kattilaan,
pyyhki kätensä esiliinaan ja esitteli jääkaapin päällä olevan valokuvan
Andyksi. Kuvan pojalla oli luonnonvaalea tukka ja urheilupusakka ja hän oli
lähtenyt kaupungille. Jenna avasi ovet ja ikkunat tuulettaakseen. Prudencen
rinnassa läikähti, kun hän näki keittiön perälle kätketyn piskuisen kylpyhuoneen,
sen leijonantassuammeen ja messinkiset vesihanat <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Darnell kuori sipulia ja itki. — Katsele rauhassa ympärillesi, hän
sanoi kyynelten läpi. — Meillä on vielä salaatti rakentamatta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence perääntyi keittiöstä eteiseen ja tarkasteli muistilehtiötään.
Nopein viivoin luonnosteltu ensituntuma antoi talosta hyvän kuvan. Rakennuksen
rapistunut ulkokuori kätki sisäänsä hopeahapsisen kaunottaren, jonka näkeminen
raapi sielua. Eteishalli kopisi korkojen alla, mustavalkoiset verisuonet
johtivat suurempiin halkeamiin ja veivät katsetta eteenpäin, aina portaisiin ja
huoneisiin, joiden välioviin pakotetut, lyijypuitteiset mosaiikkilasit
muistuttivat Tiffanya, puitteiden väliin takertuneen lian perusteella ne olivat
kuitenkin paljon vanhempaa perua. Olohuoneessa tuoksui kummalliselta, ehkä
hivenen kostealta. Sen seinillä oli kurttuiset tapetit, tapetti ei ollut
paperia, ei liioin pahvia, seos oli jotenkin kumimaista. Prudence jäi
nuuhkimaan sormiaan ikkunan ääreen. Erkkeri-ikkuna, aukeni itään ja länteen ja
avasi eteen koko kadun ja kadunvarren samanlaiset talot. Talosiskot ja
isoäidit. Äkkiä iskenyt melankolia kouraisi vatsanpohjasta. Prudence istahti
ikkunalaudalle sydän pamppaillen, hänen oli vaikea hengittää. Hän vältti
katsomasta talovanhuksia, näki hiljaisen kadunpätkän ja toffeenruskean
pikkuautonsa, jos se lähtisi valumaan mäkeen, niin sen saisi hakea puistosta.
Jenna viivähti ovella ja hymyili hänelle. Prudence liukui ikkunalaudalta alas,
palasi eteiseen ja kurkisti portaiden takana olevaan makuhuoneeseen. Se oli
hämärä mutta siisti. Lattia oli tummaa puuta. Vuoteessa oli puhtaat lakanat.
Katonrajaa kiersi kipsikuvio ja kattokruunun juuressa oli ruusuke. Takka oli
vieläkin korkeampi kuin kaukaa katseltuna. Darnell kiskoi päätään T-paidan
aukosta ja potki sandaaleita jalkaansa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Piipussa on linnunpesä, hän sanoi, katosi keittiöön ja palasi
puolikkaan patongin kanssa. — Tai joku pesä ainakin. Darnell tuuppasi
verkko-oven auki ja viittasi Prudencea seuraamaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Puutarha oli villiintynyt. Huumaavasti tuoksuvan kirsikkapuun varjossa
rönsyili villiyrttejä ja pensaita, mustarastas pomppi lehtikasassa.
Sammaloitunen tiilikaton huipulla oli peltinen savupiippu. Prudence varjosti
silmiään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Voi se olla pelkkä tuulenpesäkin, mitä luulet? Darnellin katse kiersi
puutarhaa. — Fred! Voi jumalauta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence ohitti hiililuukun, asteli heinikkoon, antoi kätensä lipua
pensaiden ja kukkien yli ja puunrungolla, tunnusteli tiilimuurin rosoista
pintaa. Darnell oli kavunnut muurille, levitti kätensä kuin trapetsitaiteilija,
otti muutaman hätäisen juoksuaskeleen ja katosi talojen väliin. Prudence meni
takaisin sisälle. Hän kuunteli Jennan laulamaa haikeaa sävelmää ja nousi hitain
askelin toiseen kerrokseen, pysähtyi koskettamaan käytävämattoa, hieroi hiekkaa
sormiensa väliin, siveli porraskaidetta, joka oli raudasta väännettyä Art
Decoa, tutki huoneet, joissa oli viherkasveja ja naistenlehtiä. Vintille
johtavat askelmat olivat jyrkät, vinttihuone matala ja katto vino. Päätyseinän
täytti pyöreä ikkuna, kuin täysikuu, nyt kun ilta alkoi hämärtää. Prudencea
huippasi. Niin korkealta näki naapuritalojen iltatoimet ja naapureiden
televisiot ja pitkälle taivaanrantaan. Hän otti tukea seinästä, painoi jalkansa
tiukasti lattiaan, nojasi ikkunaa vasten ja tunsi heikkoa kuvotusta. Darnell istui
tiilimuurilla heittelemässä kastanjapuuta kohti leivänpaloja. Fretti seisoi
kahdella jalalla volkkarin katolla. Prudence avasi nurkkakaapin. Siellä oli
vesisäiliö. Jenna huusi syömään. <o:p></o:p></span></div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"><br clear="all" style="page-break-before: always;" />
</span>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Vinttikomero hehkui aamun pyöreässä valossa. Vedenlämmitin korahteli
hiljaa. Ulkoseinän harvan laudoituksen välistä tuivertava tuuli kosketteli
Prudencen otsaa, laskettuaan viiteen hän heitti peitteen sivuun ja alkoi vetää
vaatteita päälleen. Hän löi päänsä kattoon ja puki farkut ja flanellipaidan sen
jälkeen kyykyssä, oikaistuaan selkänsä hän osasi jo taittua katon myötäisesti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence haki vähät tavaransa hotellilta, nosti pankista neljän viikon
vuokrarahat, ajoi Howard Streetin varastolle ja ilmoitti pitävänsä vapaapäivän.
Hän sai hammaslääkäriltä taskurahaa ja puvustajilta laatikollisen
sisustustarvikkeita sekä neulaa, lankaa ja neuvoja miten niitä käyttää. Siinä
ei ollut mitään ihmeellistä. Samalla tavoin hammaslääkäri oli auttanut kymmeniä
nuoria kotiutumaan ja samoilla evästyksillä ammattikoulun tytöt olivat ehtineet
opastaa monta monituista aloittelijaa pitämään huolta itsestään. Prudence vain
ei ollut mikään nuori enää eikä aloittelija, hän kuului markkinointiosastolle.
Kotimatkalla Prudence pysähtyi katukiveystä laittavien miesten kohdalla ja Pine
Streetin rakennustyömaalla, vietti hetken jesuiittacollegen roskalavalla ja pistäytyi naistensairaalan
huoltopihalla. Divisaderolla hän kävi heimokäsitöitä myyvässä liikkeessä ja
filateliakaupan ikkunalle hänet houkutti rivi historiallisia postikortteja,
työnvälitystoimiston portailta hän otti mukaansa Harper’s Weeklya lukevan
Jennan. Prudence laittoi tiikerikuvioiset aurinkolasit päähänsä ennen kuin he
menivät Luigin luo kahville. He palasivat illansuussa Page Streetille ja
purkivat täyteen ahdetun volkkarin sisällön kadulle. Naapurin ukko tuli
auttamaan. Avulias mies ja vaitonainen. Ei sanonut mitään kantaessaan
kolmanteen kerrokseen sementtilaattoja, laudanpätkiä, ja
televisiovastaanottimen, jossa ei ollut enää kuvaputkea. Toivotti vain hyvää
yötä. Prudence ja Jenna kantoivat vintille Luigin kahvilapöydän, vastapestyjä
sairaalalakanoita, laatikollisen näyttämötavaraa, jesuiittojen sensuroimia
seikkailusarjakuvia ja muhkuraisen patjan. Prudence purki kassistaan kirjansa
ja vihkonsa ja lehtisensä, vaatteensa ja kosmetiikkansa, sulloi kaikki
nurkkakaappiin, vesisäiliön päälle, ja avasi Luigin lahjoittaman grappapullon.
He kilistivät ja Jenna katsoi kelloa. Hänellä oli vielä aikaa. He rakensivat
sementtilaatoista ja laudankappaleista hyllyn ontolle televisiolle ja itäafrikkalaiselle
soturipatsaalle, päällystivät sateessa möyhentyneen, rotan kaluaman patjan
sarjakuvalehdillä ennen kuin peittivät sen lakanoilla, liimasivat puvustajien
keräämistä kangaskaistaleista kokoon päiväpeiton ja naulasivat ulkoseinään
foliota. He ripustivat muskettisoturin sulkahatun ikkunan peitoksi ja
levittivät juuttisäkin matoksi, pöytä seisoi keskellä huonetta tuoleja vailla,
filateliakaupan postikortit peittivät nurkkakaapin nahkeat seinät. Niin sai
vähällä vaivalla vinttihuoneeseen uutta ilmettä. Postikorteissa oli kuvattu
tehdastyöläisiä ja pyykkäreitä, silmiin katsovia muuleja ja teurastamon
lampaita, raitiovaunuja joita paksujalkaiset hevoset vetivät ja höyryvetureita
joita lakkovahdit suojelivat, kuvissa oli kukoistavia puutarhoja ja maanjäristyksen
jälkiä, kalasataman väkeä ja vaudevilletähtiä, niissä oli elämän makua ja
tiukkaa arkea. Ajan patinoimat, maanruskeat valokuvat sopivat kuin luonnostaan
vesikattilan kolahteluun ja kaasun sihinään, ja kun nainen oli nero ja onnistui
tekemään pienillä uudistuksilla pienen huoneen pikkupuutteista ansion, niin oli
aika hyvästellä Jenna, jonka poskilla viini rusotti, ja aika kääriytyä oman
peiton suojiin, katsella kuvia menneisyydestä ja nukahtaa katunaisen huutoon,
tehdastyöläisten karjahteluun rautateiden jylyyn ja tehtaanpillin vihellykseen.
Aamulla Prudence tajusi, että kaasu poltti huoneesta happea, ja hän tajusi että
vedenlämmittimen ilmaa pullistelevat röörit pitivät suurempaa ääntä kuin
Stanfordin hammaskeijujen kuukauden kestävät menkat, jos joku päätti mennä
yöllä pesulle. Sinä aamuna Prudence veti foliot seinältä ja nautti aspiriiniin.
Vähän myöhemmin hän sai kuulla unensa uudestaan. Se oli lähtöisin Jennan
huoneesta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Anteeksi…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Prudence…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Kuka helvetti tuo on!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Hetken kuluttua hän oppi koputtamaan ennen kuin astui toisten
huoneisiin. Andy oli tullut kotiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence osti levysoittimen ja myi kirjansa. Kaikki kirjansa. Niin
yksinäisten öitten lohduttajat kuin yliopiston pakolliset. Elävä elämä oli
tärkeämpää. Elämä ohitti goottilaisen kauhun ja lespaavan kaunoärrän, Shelley,
Bierce, De Beauvoir ja Sartre lähtivät divarikierrokselle, samaan pakkiin
kolisivat Jung, Jin, Jang ja Nin, vain kesätyöpaikan runotuotanto jäi. Prudence
ei myynyt anastettua tavaraa. Korkeintaan hän saattoi antaa. Hän säilytti
löytönsä muistaakseen tekonsa, ja unohdettuaan antoi ne pois. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Levysoitin oli veivattava. Musiikkiliike myi myös LP-levyjä Prudence
osti, ne myivät, vaikka tiesivät etteivät levy mahdu soittimeen. Prudence
maksoi oppirahat. Hän palautti levyt ja kuunteli naurut, hänen käteensä jäi
pikkiriikkinen huilu, niin pieni että se hukkui nyrkkiin. Huilu laskeutui
kauniisti televisiossa seisovan puupatsaan käsivarsille, illalla se nousi
huulille, Andy ja Jenna rakastelivat lattian alla. Levysoittimella pyöri tunisialainen
jujuka ja navajointiaanien rumpusetti, vintti tärisi ja Prudence puhalsi.
Lattian alta kantautuvat sivuäänet häipyivät kuulumattomiin, vedenlämmittimen
kolina vaimeni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Uudet kippuratossut olivat kauniit ja tietenkin toivottoman
epäkäytännölliset. Prudence oli kiertänyt ne jalassa, Brighellan asussa, puoli
kaupunkia ja pitkälle puistoon, vedellyt liisteriä ja liimannut ilmoituksia,
tuntenut itsensä keskiaikaiseksi ja nyt hän oli aiheesta puhki. Hän naukaisi
helpottuneena riisuessaan hiostavat, luita hiertävät, varpaita kuristaneet
tossut, joiden pinta hiveli silmää ja oli tyhjentänyt kukkaron. Prudence nosti
tossut nurkkakaappiin ja laittoi oven kiinni, viikkasi rooliasunsa television
päälle, teki samalla muutamia voimisteluliikkeitä, liikehti hitaasti ja
rauhallisesti, jalat eivät enää tahtoneet kantaa. Hän hahmotti huomisen
kadunvälit ja kulkureitit, odotti yön laskeutuvan ja Jennan rauhoittuvan, nousi
pöydälle, hieroi jalkapohjiaan, hengitti syvään, sisään, ulos. Hänen elämänsä
oli siinä ja se oli järjestyksessä, hän oli vähään tyytyväinen, enempää
vintille ei olisi mahtunutkaan. Siellä ei olisi saanut tehtyä spagaatia,
Prudence tuskin olisi pystynytkään. Siellä ei voinut tehdä lentokonetta, sormet
napsahtivat seinään. Katto oli melko matalalla koripalloa silmällä pitäen,
usein katto kävi niskan päälle, kaikesta harmista pääsi eroon rauhoittumalla,
asettumalla risti-istuntaan Luigin pöydälle ja tyhjentämällä päänsä. Prudence
oli paikkansa ansainnut. Hänellä oli täsmälleen oikean kokoinen asunto.
Hotellihuone oli ollut ylellisyyttä. Page Street oli koti. Prudence oli asunut
hotellissa ilmaiseksi. Nyt hän oli vapaa. Hän oli asunut ilmaiseksi huoneessa,
jossa oli ollut suihku ja peili katossa. Nyt hän eli tavallisen ihmisen elämää.
Hotellihuoneen hinta viikolta oli viisikymmentä dollaria. Kimin pikkuserkulle
riitti viisitoista. Viisikymmentä dollaria on tavattoman paljon tyhjästä
tilasta. Jos sen olisi maksanut. Nyt hän maksoi omasta tilasta ja päivän
päätteeksi hänellä oli itsetunto tallella. Viisitoista dollaria on naurettavan
vähän. Se ei ole mitään.
Todennäköisesti Kim ja Darnell vielä ottivat vuokrasta vähän päältä.
Mitä se hänelle kuului. Ei kuulunut ollenkaan. Jos aina miettisi minne rahat
päätyvät, niin sekoaisi. Isosedän tekemät kippurakengät maksoivat
neljäkymmentäviisi dollaria, ja hintaa oli Kimin ansiosta poljettu. Viisi
dollaria vähemmän kuin viikko hotellissa. Prudence iski nyrkin otsaansa. Ei saa
pohdiskella mitään vaikeita. Ei mitään monimutkaista. Ei mitään. Hän kaipasi
lepoa. Hän ei kaivannut levolleen vuodetta, ei edes patjaa. Pöytä riitti. Hän
väänteli niskaansa oikealle ja vasemmalle, nosti leukaa ylös ja kiristeli
kaulanahkaa, työnsi kädet suoraksi eteen ja venytti sormiaan niin pitkälle että
tunsi huimausta ja nurkkakaapin lämpimän henkäyksen. Hän kallisti päätään itään
ja länteen ja jätti sen koilliseen. Hän oikaisi pyöröikkunan kompassiheilurin
ja alamäkeen nojaavan talorivistön, hengähti hetken ja yritti hajottaa
lootusasentonsa. Naapuritalojen ikkunaruudut peilailivat ilta-auringossa,
punertava valo leikitteli hiekankeltaisilla, turkooseilla, malvanvihreillä ja
hiekanruskeilla seinillä, katse palasi aina takaisin ikkunoihin joista aurinko
kävi sisään ja pakeni takaisin kadulle, aina takaisin ikkunoihin, joiden takana
liikehti vanhoja ihmisiä, armenialaisia, kreikkalaisia, skandinaaveja ja
sotaveteraaneja, ei yksin vanhoja vaan muitakin. Opettajia. Opiskelijoita.
Taiteilijoita. Ikkunoiden takana asui hämmentävää siivu etnologiaa ja
kulttuuria, Page Street oli kaupungin laidalle haaksirikkoutunut kirjoittamaton
arkki, kaunis kuva, kielten sekamelska, tyhjennä pää, älä katso enää. Prudencen
silmä oli puhkonut naapurit seulaksi. Nyt hän oli valmis unohtamaan naapurinsa.
Jalat olivat puutuneet, varpaat turvoksissa. — Hitto.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Ja sitten toisen kerran, kuuluvammin. — Hittojen hitto…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Ilta-aurinko oli nyrjähtänyt mäen taakse, vesisäiliö lorisi, vesi
kohisi. Prudence yritti saada jalkaa toisen päältä, pöytä keikkui, alakerrasta
kuului askeleita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Hei… Apua! <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicaZXCyErvsP8LD1RGWVa6WmDxv_bNxQPQq2cTmN-eAgblf9hLrKbpY_cgoGQN5NZpzZZT-0prY35E4jXEsJEcIQsAezhrqp4pcu7QupfJedMkyB5FeKCExv_rnSK3NjetdvgNWcXRdXI/s1600/100px-Giangurgolo_maschera_calabrese_della_commedia_dellarte.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicaZXCyErvsP8LD1RGWVa6WmDxv_bNxQPQq2cTmN-eAgblf9hLrKbpY_cgoGQN5NZpzZZT-0prY35E4jXEsJEcIQsAezhrqp4pcu7QupfJedMkyB5FeKCExv_rnSK3NjetdvgNWcXRdXI/s1600/100px-Giangurgolo_maschera_calabrese_della_commedia_dellarte.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Puistossa juoksentelu vei minustakin aina mehut, Darnell tunnusti. —
Sitten helpottaa, kun pääset Brighellan kanssa tositoimiin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence kosketti ohimoonsa tullutta ruhjetta ja irvisti. — Brighellan
asu on pelkkää rekvisiittaa, enhän minä ole mikään näyttelijä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Turhaa vaatimattomuutta, tyttö hyvä. Mikä sinä sitten luulet olevasi?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Minäkö? En yhtään mikään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Sama täällä. Mikä tekee minusta länsirannikon parhaan narrin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Sinä puhut oudosti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Niin kuin narri.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ei vaan niin kuin… Prudence kasasi aspiriinia kämmenelleen. — Mistä
sinä tulet?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Darnell täytti teemukin vesisäiliön vuotavan venttiilin alla ja ojensi
sen Prudencelle. Hän katseli etäisyyteen, pyöröikkunasta, naapurin parisänkyyn.
Pitkään mietittyään hän totesi luottavansa Prudenceen ja kertoi syntyneensä
Vancouverissa. Ei paikka mikään Fort Knox ollut, kunhan oli Kanadassa ja
Darnellin työlupa oli vanhentunut monta sadonkorjuukautta sitten. Toivottavasti
Prudence osasi säilyttää salaisuuden.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Sinä olet ollut appelsiininpoimija?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ja vaikka mitä. Darnell ähkäisi vääntäessään kahvilapöydän alle
nyrjähtäneen jalan suoraksi. — Mitä tahansa muuta kuin mitä isäni minusta
tahtoi… Darnell kiskoi jalkaa kaksin käsin. Rautaputki oli ohutta, se vääntyi
helposti, liian helposti. Se katkesi. — Voihan paska! Darnell kirosi. — Jos sallitte.
Helkkari, ei ollut tarkoitus. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudencen huitaisi suurpiirteisesti ilmaa. Hän ei osannut surra Luigin
amputoitua pöytää. Ei hän siitä ollut mitään maksanutkaan. — Mitä isäsi sinusta
sitten tahtoi?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ehkä tämä pysyy pystyssä näinkin, mitä luulet? Darnell asetti pöydän
seinää vasten, missä se pysyi kolmella jalalla pystyssä. — Pysyypä hyvinkin,
hei.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Minun isäni ei koskaan tuntunut haluavan minusta mitään, Prudence
mietti. — En tiedä oliko se hyvä vai paha.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Minun isäni taas… Darnell kiskaisi Prudencen nilkkaa kaluavan fretin
kauemmaksi. — Minun isäni palvelee itse jumalaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ei se minua satuttanut. Anna sen vain leikkiä. Isäsi on siis pappi? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Hän ei ole pappi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Darnellin isä oli hänen majesteettinsa laivaston tutka-asiantuntija. <i>Hänellä
</i>Darnell tarkoitti kuningatar Elisabethia. Darnellin isä oli myös
itseoppinut radiokorjaaja ja armeijan ylijäämätarvikkeita myyvä halpakauppias.
Tai oli ollut. Kauan sitten Vancouverissa, Darnellin pakkaseen säilötyssä
lapsuudessa. Silloin isukki, <i>tatteleh</i>, oli ollut paljon poissa. Saul
Davidovitschin neliovinen Nash, jonka kyljessä luki <i>Military Garments &
Radio Components</i>, oli ajanut Tyynen Valtameren rantaviivaa ylös ja alas,
isä oli ostanut ja myynyt, välillä <i>macheria</i> ei näkynyt kotona
viikkoihin, äiti piti huolta lapsista ja liiketoiminnasta paitsi
radiokorjaamosta, ei se mitään tuottanutkaan, kaikki katselivat näköradiota.
Darnellin isä oli käynyt useammin Kalifornian laivastosatamissa kuin
kotisatamassa, tarpeetonta toistaakaan, ja Darnell toisti kiistellessään frettinsä
kanssa nurkkakaapin herruudesta. Saul D oli ostanut mantteleita ja myynyt
nauhureita, luonut suhteita niin diilereihin kuin päällystöön, usein kyseessä
oli yksi ja sama suhde, ja niistä on hyötyä niistä suhteista. Isä oli myynyt
ylijäämäkaupan tyhjäksi, realisoinut radiokorjaamon turhat palikat, pakannut
parhaat vimpaimet Nashin kattotelineelle ja perheensä autoon. Darnell oli ollut
viidentoista. Hän oli istunut riitelevien kaksossiskojen välissä takapenkillä,
äiti istui isän vierellä kissa sylissä, kissa karkasi tullissa ja juoksi
takaisin Kanadan, sen nimi oli ollut Radar, vihreät silmät, rullaava kehräys ja
sohvaperuna. He olivat asuneet ensin Freemontissa. Isä kehitteli tietokoneen
reikäkorttia IBM:n kirjoituskoneosastolla, perhe paistatteli päivää
omakotitalon lyhyellä nurmella. Sitä onnea kesti vain hetken. He olivat
siirtyneet San Diegoon, kun Darnell oli ollut kahdeksantoista, ja asuneet
satamaparakissa. Ei siinä mitään, puolensa siinäkin. Parempaa oli ollut
odotettavissa. Isä oli saamassa kaksoiskansalaisuuden, hänen tietonsa
kuningattaren tutkajärjestelmistä vei hänet usein Washingtoniin, jopa
Valkoiseen taloon. Isä oli haka rakentamaan kuuntelulaitteita. — Tarkoitin
jumalalla presidenttiä, Darnell lopetti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Lyndon B. Johnsonia?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ja Eisenhoweria ja Kennedyä. Isä on palvellut jokaista. Tänään hän
yrittää liittää kaapelitelevisioverkkoon kameraa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence rypisti kulmiaan. — En taida ymmärtää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Hän tekee systeemiä, jolla voi tarkkailla tavallisia perheitä heidän
istuessaan kotonaan, kotisohvallaan. Lue Orwellia, niin tajuat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Mikä selitti sen ettei Page Street 692:ssa ollut tähän mennessä
sallittu televisiota eikä radiota eikä puhelinta eikä mitään, mihin Saul
Davidovitsch saattaisi iskeä. Darnell halusi pysyä piilossa ja <i>incognito</i>.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ja olet näyttelijä! Prudence tuhahti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Niin, lue myös Edgar Allan Poe’ta. Lue <i>Varastettu kirje.<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Minä olen lukenut sen. Siinä ei puhuttu näyttelemisestä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— <i>Alas! </i>Darnellin etusormi osoitti Prudencea voitonriemuisena. —
Mutta siinä puhuttiin näytteillä olosta. Isä saa etsiä minua vaikka mistä
rotankolosta tuhannen miehen voimin eikä koskaan löydä, hän ei ikinä
tunnistaisi minua vaikka iskisin häntä kepillä päähän ja sanoisin: Tässä minä
olen, <i>papa</i>, oma pikku pellesi, heitä sentti. Darnellin ääni oli
muuttunut vinkuvaksi ja hänen kasvonsa olivat vääntyneet niin, ettei hän
muistuttanut enää itseään vaan jotain Dickensin hahmoa. — Tämä on tietenkin
pelkkää spekulointia, en minä häntä menisi jututtamaan ja lyömisestä sinä
saisit pitää huolen, rakas Brighella, Darnell katsoi jälleen kaukaisuuteen. —
Jonain päivänä lähetän heille kaikille kutsun ensi-iltaan, kaksosille myös. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Onko heillä nimet?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Kyllä, kyllä… Darnell vaipui ajatuksiinsa. — Ruth ja Sarah, isän
erinapaiset nuppuset, anodi ja katodi. Mutta palatakseni itse asiaan…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Mihin asiaan?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Katsos nyt.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Darnell toivoi Prudencen kunnioittavan päähänpinttymiään niin kuin
hänkin kunnioitti yksityisten ihmisten yksityisiä tapoja. Darnell toivoi
Prudencen pystyvän kieltäytymään levysoittimesta, ainakin sen äänekkäästä käytöstä,
levysoittimesta ei muuta koitunut kuin harmia ja rahinaa, piinallista,
hinkkaavaa, mekaanista rahinaa, sen lähettämät vibraatiot olivat haitallisia ja
kovaäänisiä, se synnytti negatiivisia varauksia. Ja televisio sitten, se edusti
kaikkea mitä Darnell oli juuri sivunnut, ja vielä enemmän, televisio oli tehnyt
lopun Davidovitschin perheen onnellisista vuosista Vancouverissa, välillisesti
ainakin, olkoonkin vain TV:n kuori. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Sinä olet vielä hullumpi kuin minä, Prudence myönsi kiusaantuneena. —
Aivan kaheli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Minä olen vain narri. Darnell keikutti kolmella jalalla seisovaa
pöytää, levitti sille tupakkavehkeensä ja polvistui käärimään. — Voi veljet,
mutta se oli hassuinta mitä olen nähnyt sitten Godzillan. Oletko sinä nähnyt
sen? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— En.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Siinä oli kohtaus, jossa naispuolinen japsi hyönteistutkija yritti
jäljitellä ulkoavaruuden hämähäkin liikkeitä painottomassa tilassa. Darnell
väänsi kaasun päälle ja vei sätkän vedenlämmittimen alle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Etkö sinä äsken sanonut vastustavasi televisiota? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Tämä oli kohtaus elokuvasta. Ja muistui mieleeni löytäessäni sinut
makaamasta täällä… Melko epätavanomaisessa asennossa. Mainitsemani
elokuvakohtaus oli muuten maalattu Paramountin teatterin mainoslakanaan, siihen
mitä ne pitävät elokuvateatterin ulkopuolella kuivumassa, Darnell vilkaisi
Prudencea närkästyneenä. — Turha luulla, että minä menisin sellaista roskaa
katsomaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Kuvailit sen lakanan aika elävästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Jos on ammattitaitoa ja eläytymiskykyä, riittää yksikin kuva avaamaan
kokonaisen tarinan. Darnell sormeili levysoittimen jousilukkoa ja hymähteli
vähättelevästi. — Saksalaisten tekemät ovat sivumennen sanoen paljon parempia,
hän sanoi kieputtaessaan tyhjää levylautasta. — Eikä minun fobioistani kannata
säikähtää. Yritän vain vähillä valtuuksillani rajoittaa tämän talon tarpeetonta
sähkön käyttöä suojellakseni tätä pentelettä…, Darnell nykäisi nurkkakaapin
alla rapistelevaa frettiä hännästä, — joka syö sähköjohtoja kuin lakritsia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Minun levysoittimeni ei toimi sähköllä, hyvä mies. Prudence yritti
nousta pystyyn ja istui alas, ohimossa vihlaisi. Hän kierähti kyljelleen ja
yritti nähdä nurkkakaapin alle. — Eikä televisiossakaan mitään vikaa ole.
Katsoin sitä aika paljon. Sairaalassa ollessani, hän painotti tarpeettoman kovaa. — Luulen että äänilevyni on
kierinyt kaapin alle… Saisitko otettua sen sieltä? Vaikka se rahiseekin ja
säteilee, mutta sinun elukkasi…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Darnell keräsi vedenlämmittimen päältä syliinsä Prudencen papereita ja
runovihkoja. — Nämä menevät pilalle näin, keräävät kosteutta, ymmärrätkö?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ymmärrän kai.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Oletko <i>saanut </i>nämä? Itseltään herra Ginsbergiltä, ja… Darnell
etsi välilehdiltä omistuskirjoituksia. — Jaah, ja herra Ferlinghettiltä,
tunnetko <i>sinä </i>heidät?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Minä olen varastanut ne.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ohhoh! Darnell katsoi Prudencea silmät suurina. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Kauan sitten.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Niin sitä pitää, hyvä niin… Darnell selasi Windpipen erikoisnumeroa.
— Minä pidän runoista. Freud ehkä väittäisi minun lukevan niitä vastapainona
sille, että olen elänyt herkimmän lapsuusvaiheeni sähkölaitteiden,
elektroniikan, lähettimien ja kuulokkeiden piirissä… Siinä kohtaa tosin vastaisin, että hän unohti mainita
kirjoituskoneet. Niitä vastaan minulla ei ole mitään. Olen siis kategorisoiva
ja pragmaattinen sijaistoimija. Luopuisitko näistä?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Mielelläni. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— ”Kun nuori runous juo paperinmakuiset rivinsä henkiin ilmasta
ottamallaan vedellä”, Darnell luki Windpipen sivuilta, — ”se huomaa musteen
olevan mustetta vain.” Rankkaa. Älä vain Kimille kerro. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Pitääkö hän beat-runoista?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ei pidä. Tarkoitin vain, ettet kertoisi hänelle harrastuksistasi. En
usko, että hän haluaisi kuulla… <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— En minä ole mikään kleptomaani.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— … mahdollisesta taipumuksestasi näpistelyyn, Darnell päätti
lauseensa. — Kim on sisikunnaltaan erittäin rajoittunut etnisen kapitalismin
verso. Vaikka hän esittääkin olevansa rennosti toista maata kuin
pikkuserkkunsa, on hän todellisuudessa jäykkä kuin nuori bambu. Kaikenlisäksi
varkaat eivät ole huudossa Chinatownissa… Darnell konttasi nurkkakaapin ympäri.
— Miten tuon eläimen saa lopettamaan kujeilunsa ilman väkivaltaa? Kerro se
minulle. Tule pois sieltä, pikkukaveri… Darnell törkki pöydänjalkaa kaapin
alle, kangotti kaapin lopulta ilmaan jalan avulla, lakaisi jujuka-levyn ja
fretin huoneen toiseen päähän ja romautti kaapin alas. — Muuten se on ihan
mukava mutta se on mahdoton… Darnell pyyhkäisi otsaansa. — Sanoitko sinä
olleesi sairaalassa? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence nosti äänilevyn lattialta ja katseli sitä synkkänä. — Sanoin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Hän oli ollut sairaalassa vuoden. Hän ei ollut mikään neuroottinen
näpistelijä eikä kleptomaani eikä hermoheikko eikä Hitchcockin elokuvien
nainen, hän oli yksinkertaisesti hullu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Hullu mikä hullu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Joka oli toipunut lääkeriippuvuudesta ja mustetesteistä ja kirjoittanut
kaksisataa sivua tanssin teoriasta, syönyt persikkahilloa, juonut
vaaleanpunaista maitoa ja kakkinut vetelää sairaalan raittiille lakanoille, hän
oli selvinnyt siitäkin. Lopullisesti Prudence oli parantunut, kun isän
rakastajatar oli tarjoutunut viemään hänet Santa Fe’ssä pidettävään
kirjallisuusseminaariin. Hän oli oksentanut viimeisen kerran elämässään
hakiessaan tohtori Wingiltä yliopiston päättötodistuksen, sen jälkeen hän oli
pakannut kassinsa ja kuopaissut Stanfordin tomut kumeista. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Darnell näytti onnelliselta. — Isät ovat myös mahdottomia. Hän
kyykistyi väsäämään uutta marisätkää ja katsoi Prudencea lämpimästi — Mutta
annetaan heidän olla. Mitä mieltä sinä olet Andysta?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Mitä hänestä? Tuskin edes tunnen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Tai pikkuserkuista?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Hetkinen…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Mitä mieltä olet niistä, jotka ostavat kiinteistöjä pestäkseen
pesulakolikkonsa hohtavan puhtaiksi ja jättävät sen jälkeen kaiken oman onnensa
nojaan, tai kaltaisteni maan hiljaisten, maan alle kaivautuneiden
lainsuojattomien huomaan?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Mitä niistä nyt ajattelisi? Totta puhuen minun pitäisi olla jo
nukkumassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Darnellin kasvot olivat peittyneet savuun. Hän oli halunnut vain purkaa
mieltään. Ei millään pahalla. Prudencen kannatti olla tyytyväinen pieneen
kammioonsa. Pieni huone oli niin kuin pieni autokin, vaivaton. Kun taas
Darnellin harteilla oli koko talo puhumattakaan asukkaista, ja nyt hän
tarkoitti vapaaherra Andya. Darnell oli jo toistamiseen maksanut talon
kaasulaskun ja vesilaskun omasta pussistaan. — Ja mitä sitten tapahtuu, kun
nuori mies vaivautuu käymään kotona? Hän tyhjentää kahden viikon aikana
täyttyneen pajatsonsa suloiseen Jennaan ja häipyy ennen kukonlaulua. Pepusta se
on sellainenkin, mitä?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— On se. Miksei Jenna maksa poikaystävänsä laskuja? Hänhän on kuitenkin
osallinen niihin, tavallaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Jenna on työtön, kultaseni, ja sille ei voi mitään. Mutta sinun
laitasi on toinen Prudence, sillä haluaisin, jos olisi mitenkään mahdollista,
saada sinulta hieman rahaa, sanotaanko viisikymppiä, etukäteen, odottamattomia
ja odotettavissa olevia laskuja varten, siis pelkästään varmistaakseni, että
saan itse asua tässä lahossa linnakkeessa edes siihen asti kunnes
sementtipallot pyyhkäisevät meidät tomuksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Että kuinka? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Darnell kosketti Prudencea luottamuksellisesti polvesta. — Lähtö meillä
on edessä ennen pitkää. Tälle paikalle tehdään uusia taloja. Darnell nojasi
päänsä seinään ja sulki silmänsä. — Sitä päätöstä koko Songien suku odottaa
kuuma vesi kielellä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Hyvä on, Darnell, mutta jos minä maksaisin sinulle nyt viisikymmentä
dollaria ja pallo heilahtaisi huomenna, niin miten minun rahoilleni silloin
kävisi?<o:p style="color: black;"></o:p></span></div>
<span lang="FI" style="color: black; font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">— Hyvä kysymys… Darnell ryömi ovelle. — Fred! Nukkumaan… Hän tönäisi
päällään oven auki ja jäi huojumaan jyrkkien askelmien äärelle. — Oikeastaan
vallan pirun hyvä veto, hän mutisi. — Saamari. Auttaisitko minut alas?</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8043337388326477164.post-74542853910279839132013-07-29T14:35:00.000-07:002013-07-31T06:23:52.197-07:00Stanford, 1959<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:Verdana;
panose-1:2 11 6 4 3 5 4 4 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:swiss;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:536871559 0 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 207.65pt right 415.3pt;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText, li.MsoBodyText, div.MsoBodyText
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:justify;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:Verdana;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText2, li.MsoBodyText2, div.MsoBodyText2
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:center;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;}
p.MsoBodyText3, li.MsoBodyText3, div.MsoBodyText3
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:justify;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:red;
mso-ansi-language:FI;}
p
{margin-right:0cm;
mso-margin-top-alt:auto;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.5pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:#333333;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
/* List Definitions */
@list l0
{mso-list-id:102772001;
mso-list-template-ids:0;}
@list l0:level1
{mso-level-text:"%1\)";
mso-level-tab-stop:18.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:18.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-text:"%2\)";
mso-level-tab-stop:36.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:36.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level3
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-text:"%3\)";
mso-level-tab-stop:54.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:54.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level4
{mso-level-text:"\(%4\)";
mso-level-tab-stop:72.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:72.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level5
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-text:"\(%5\)";
mso-level-tab-stop:90.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:90.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level6
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-text:"\(%6\)";
mso-level-tab-stop:108.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:108.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level7
{mso-level-tab-stop:126.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:126.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level8
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-tab-stop:144.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:144.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level9
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-tab-stop:162.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:162.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level1 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level1 lfo2
{mso-level-number-format:roman-upper;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-upper;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo2
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%4\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo2
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo2
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%7\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo2
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%8\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo2
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%9\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level1 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.%8\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.%8\.%9\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
ol
{margin-bottom:0cm;}
ul
{margin-bottom:0cm;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">STANFORD, LUKUKAUSI 1959-60 (behaviorismiin erikoistuneen
yksityislääkärin mukaan)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Yliopiston päärakennuksen kanslia oli jokavuotisen syyskaaoksen
vallassa. Prudencelta kesti kauan, ehkä tunteja, ennen kuin hän oli päässyt
kirjautumaan viimeiselle lukukaudelle ja siihen mennessä kello oli jo niin
paljon, että kampuksen asuntovälitys oli lähtenyt lounaalle. Opinto-ohjelmia
jakanut neiti Gloria Tarleton saatteli Bay Arean hektisestä ilmapiiristä
uupuneen, väsymyksestä vapisevan nuoren naisen opettaja-asuntolaan, tohtori
Wingin entiseen asuntoon, joka nyt kuului neiti Tarletonille, tohtori oli
pannut välit poikki asuntolaan pesiytyneiden sosialistien kanssa ja muuttanut
pois. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence oli tyrskähtänyt itkuun. Hän tunsi isänsä sen verran hyvin
että tiesi mikä oli tavallista ja mikä ei, hän arvasi jo ennen kuin neiti
Tarleton ehti setvimään kesän tapahtumia, millä rajuudella isään oli iskenyt
sama heinäkuun neljännen päivän perkele joka isään oli iskenyt viimeisen
kymmenen vuoden aikana säännöllisesti. Paitsi että lääkärinkertomusten mukaan tohtori
Wingin muutettua Stanfordiin hänen kohtauksissaan oli ollut pitkä suvantovaihe.
Prudence joka tapauksessa syytti itseään siitä, että isän
maanisdepressiiviseksi aggressioksi diagnosoitu maaninen ja aggressiivinen
puoli oli herännyt henkiin juuri sillä hetkellä, kun hän, isän ainoa lapsi ja
ainoa nainen, oli ollut poissa kotoa. Neiti Gloria Tarletonin hyväksi on
luettava, että hän yritti parhaansa mukaan kieltää aikuista naista puhumasta
joutavia, mutta hänenkin aikansa ja kykynsä olivat rajallisia, kuten sanottua
syyslukukauden alussa ei yliopistolla ehditä huolehtimaan kuin omista asioista.
Prudencen reaktio oli muutoinkin ylimitoitettu. Tohtori Wingille ei tuona
mainittuna heinäkuun neljäntenä päivänä vuonna 1959 ollut tapahtunut edes
pipetillä mitattuna mitään sellaista mitä tohtorille ei olisi voinut tapahtua
vuoden kaikkina muinakin päivinä, mikäli olosuhteet olivat suotuisat. Tohtori
Wing oli kansallispäivänä valmistanut asuntolan patiolla grillikanaa ja pitänyt
muutaman itse tislaamansa aperitiivin voimin tulta ja tappuraa kipinöivän
puheen Amerikan puolesta. Hän oli syyttänyt kanalautasten kanssa vartovia
opettajakollegojaan antiamerikkalaisuudesta, varoittanut heitä kommunisteista
ja nimitellyt hinttareiksi, hän oli erehdyksessä kaatanut viinaa päälleen ja
vannonut vastustavansa viimeiseen hengenvetoon vapaata ajatuksen rientoa syövää
syöpää, grillistä tarttunut tuli oli aiheuttanut hänen rintakehäänsä kolmannen
asteen palovammoja. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Tarjottuaan asunnossaan Prudencelle kupillisen vihreää teetä neiti
Tarleton saatteli entisen suojattinsa kasvikemian laitoksen pääovelle, minne
Prudence jäi odottamaan isänsä työpäivän päättymistä. Tunnin kuluttua tohtori
Wing jo tulikin, poimi seinää vasten uuvahtaneen tyttärensä vuoden –59
Rambleriin ja ajoi kaupungin esikaupunkialueen liepeille. On syytä huomauttaa
että Yhdysvaltain puolustusministeriö oli myöntänyt Stanfordin
kasvikemianlaitokselle aiemmin keväällä kymmenentuhannen dollarin avustuksen,
josta pikkusumman nokkivat yliopiston ahneet korppikotkamaiset byrokraatit ja
madolle kuuluvan imaginääriluvun haukkasi laitoksen tien päähän tullut
lannoitetutkimus. Tohtori Wing lohkaisi avustuksesta ansaitsemansa
leijonanosan. Hänen kehittämiään yhdisteitä oli menestyksellä kokeiltu niin
Dominikaanisessa Tasavallassa kuin Kambodzassa ja menestys oli poikimassa
Stanfordin luonnontieteiden laitokselle kaksi uutta professuuria, tohtori Wing
oli itseoikeutetusti ehdolla. Asuntolaelämä ei täten hänen arvoiselleen ja
ikäiselleen miehelleen ollut enää sopivaa, joten tohtori Wing oli ostanut
bungalowin. Se oli tehty ammattikoulussa ja tuotu Idahosta trailerilla ja
nostettu isolla nosturilla korkealle kummulle, jaardin päähän esikaupungista ja
mailin päähän yliopistolta. Talon sai kuljettaa mukanaan seuraavaan
yliopistoon, mikäli tohtori Wing ei jostain syystä saisi asettua Stanfordiin,
tai parhaassa tapauksessa palauttaa Jeromeen, missä ammattikoululaiset tekivät
purkutavarasta omenalaatikoita. Tohtori Wing oli harkinnut ottavansa sisäkön
hoitamaan kaikki uudet ja uudenkarheina ammottavat neliöjalat joihin vanhan
miehen oli arvatenkin vaikea tottua. Prudencen reaktio oli ollut melko penseä,
mutta se oli laimentunut, sillä tohtorilla oli takataskussaan toinenkin
yllätys, sitä varten piti ensin sitoa tyttären silmät. Kirjaimellisesti ottaen
yllätys ei ollut taskussa vaan autotallissa eikä se yllätyksenä edes ollut
mikään ennennäkemätön eikä suurensuuri, kyseessä oli neiti Gloria Tarletonin
omistukseen kuulunut toffeenruskea kolmentoista hevosvoiman Volkswagen,
vuosimallia 1957. Tohtori Wingin ajatuksena oli, kun he nyt olivat muuttaneet
etäämmälle yliopistolta ja kulkuneuvon tarve oli sen mukaisesti kasvanut, ettei
Prudencen enää tarvinnut liikkua koulutiellä eikä iltaisin jalkaisin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence oli halannut isäänsä muodollisesti ja muuttanut asumaan
autotallin yläpuolelle muusta talosta erillään olevaan huoneeseen, jossa oli
oma sisäänkäynti. Tavallisesti sen tyyppinen huone varattiin juuri sisäkölle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence purki tavaransa ja sisusti huoneensa San Franciscosta
tuomillaan julkaisuilla. Hän tunsi olevansa kotonaan, mutta vain siksi, että
hänen seinillään oli sanoja, jotka vastasivat hänen sisimmästään purkautuvaan
huutoon. Windpipen sivut saivat tuntemaan olon turvalliseksi. Ne olivat muisto
heräämisestä ja Bilitisin tyttäristä, jotka olivat lähestyneet häntä kuin
siskoa tai kuin äiti lastaan tai opettaja oppilastaan. Bilitisin tyttäret
olivat opettaneet Prudencen kunnioittamaan ruumistaan, hukkaamaan järkensä ja
kuuntelemaan sydämensä ääntä. Personoituna järkeä edusti isä ja sydäntä
kirjallisuudenlaitoksen assistentti. Summasummaarum ja <i>ergo humanum est</i>.
Prudence kuvitteli että samalla kun hän onnistuisi leikkaamaan patriarkaatin
hallitseman osan kehostaan, hän astuisi väärin tehdyn maailman ulkopuolelle ja
lakkaisi kärsimästä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Lokakuussa neiti Gloria Tarleton vastasi Prudencen esittämään
illalliskutsuun ja kauan kaivattu ovikellon soitto sai Prudencen juoksemaan
ovelle kuin levypalloon. Hän jäi nuuhkimaan itikkaverkon läpi naista, joka
kantoi yllään vietteleviä tuoksuja ja upean helleenistä toogaa, Prudencen
kynnet raapivat verkkoa hänen avatessaan oven hakasia ja hän vinkaisi neiti
Tarletonin pyöreitten rintojen pyyhkäistessä hänen vatsaansa. He vaihtoivat
poskisuudelmat. Glorialla oli viinipullon sekä Volkswagenin ohjekirjan lisäksi
tuliaisena William Blaken kuvittama <i>Taivaan ja helvetin avioliitto</i>.
Tohtori Wing oli tuona iltana merivoimien tukikohdassa San Diegossa
esittelemässä mekaanisesti levitettäviä hyönteismyrkkyjä ja tapansa mukaan
tohtori esittelisi niitä aina niin kauan että palaisi nenä punaisena ja naama
keltaisena. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence keitti vieraalleen kahvit, jonka jälkeen he valmistivat
yhdessä jauhelihaspagettia ja perunamuusia ja joivat valkoviiniä. Prudence oli
jättänyt takanreunustalle Bilitiksen tyttärien lehtisiä ja Windpipen
irtonumeroita, joita kohtaan neiti Tarleton kykeni osoittamaan vain laimeaa
kiinnostusta. Kirjallisuudenlaitoksen assistentin ominaisuudessa Gloria
Tarleton piti Berkeleyn yliopiston hengentuotteita teennäisinä, luonnollisesti
hän oli kuullut tuosta antiikin maineikkaasta Bilitiksestä, jonka eroottista
runokieltä pidettiin rohkeampana kuin itsensä Sapfon hajanaisia värssyjä, sääli
vain että koko Bilitisin tuotanto oli lähtöisin erään 1800-luvulla eläneen
ranskalaisen narkomaanin päästä. Musertavaa nippelitietoa tiputellut
assistentti neuvoi Prudencea unohtamaan Berkeleyn suunnasta tulevan
vääristyneen propagandan ja keskittymään mitä tarkimmin viimeiseen
opintovuoteensa ja pitämään isästään huolta, isä oli arvokas asia ja isä sitä
ja Prudence tätä, neiti Tarletonista uhkasi äkkiä tulla illan katarttinen
floppi. Prudence otti ensimmäisen askeleen sivuun asialinjasta pyytäessään
Gloriaa yöpymään talossa viikonlopun yli. Syyksi hän kertoi tuulessa huojuvan
hökkelin autiot seinät. Saatuaan ympäripyöreän vastauksen Prudence teki takan
eteen siskonpetin naiselle, joka oli juonut liikaa viiniä ollakseen pelkkä
ruokavieras. Illan mittaan he joivat vielä lisää viiniä, kun se loppui,
Prudence haki autotallin pannusta päärynäviinaa. Luoja tietää miten paljon siinä
oli potkua. Ainakin sen verran että he pitivät pyjamabileet, vähensivät siis
vaatetustaan, Gloria opetti Prudencea joogaamaan ja lupasi varomattomuuttaan
viedä suojattinsa kineettiseen ryhmäterapiaan. Prudence oli omien sanojensa
mukaan halunnut mieluummin maailman ääriin ennen kuin sammuisi, hän oli
kierähtänyt vaivalloisesta risti-istunnasta makuulle ja tunnustanut nukkuvansa
huonosti, miettivänsä liikaa ja enimmäkseen öisin. Hän oli kertonut miten hänen
päänsä nyki yhtä virttä loputtomiin, kurja, hapero pää, pohjoisen ruosteinen
soittorasia, jonka laulama laulu oli raskas ja veti surulliseksi. Gloria alkoi
hieroa tyttörukan hartioita. Prudence veti pyjaman päältään ja antoi naisen
ihailla ja kosketella selkänsä pisamamattoa ja hartioidensa punanukkaista untuvaa.
Prudence oli hyrissyt kissamaisesti neiti Tarletonin oppineiden sormien
painuessa hänen iholleen ja hän oli painanut häpynsä patjan läpi lattiaan, kun
naisen reisi oli koskettanut hänen kylkeään. Prudence oli pyytänyt hieromaan
sieltä mistä uni tulee. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Gloria Tarleton tyhjensi lasinsa, avasi huulensa, hänen äänensä oli
kuiva vaikka sen olisi pitänyt olla kostea. Kirjallisuudenlaitoksen
kahvipöydälle ajautuneen tutkimuksen mukaan nainen sai parasta lepoa
meditoinnin ja fyysisten harjoitteiden kautta, eikä sieltä mistä uni tulee, ja
eräs parhaista toistaiseksi tunnetuista ruumiinharjoitteista oli miiminen
tanssi. Tarleton oli nostanut viilenneet kätensä Prudencen selältä ja reitensä
Prudencen kyljeltä, täyttänyt lasinsa ja ryhtynyt tanssimaan Johann Bachia
ilman taustalla soivaa levymusiikkia, oli pitänyt Prudencen antaman pyjaman
päällään ja tanssinut vain. Ilta oli uhannut kaatua useisiin pikkuniljanteisiin
joita tohtori Wingin uusi linoleumilattia kätki saumoihinsa, kun keski-ikäinen
nainen veti silmät ummessa pitkin olohuonetta viinalasi kädessä
salonkitansseja, jotka eivät olleet millään tavoin konkretisoituneet tai
kehittyneet assistentin siteeraaman tutkimuksen lupaamalla tavalla. Ei ennen
kuin Prudence kaappasi naisen otteeseensa ja vei tämän kädet koville
nänneilleen. Neiti Tarleton oli pidellyt niitä kuin omenanpoimija siiderilasia.
Prudence oli suudellut naista päättäväisesti suulle. Hän oli paljastanut
olevansa kokematon muttei enää teknisesti neitsyt. Hän tunnusti suorittaneensa
initiaatioriittinsä nimettömän kuuluisuuden meikkipöytää vasten ja vievänsä
salaisuutensa mukanaan hautaan. Prudence lakkasi hengittämästä, kun itämaisilta
kukilta tuoksuva assistentti Tarleton oli sammuttanut valot ja pudottautunut
pyjamasta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Sen jälkeen nainen oli alkanut pukeutua omiin vaatteisiinsa, sulkenut
oven hiljaa takanaan ja hoiperrellut yöhön. Prudence jäi puremaan nyrkkiään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Tohtori Wingin mukana San Diegosta saapui neljä John Birch Societyyn
kuuluvaa, konfederaation univormuihin pukeutunutta tiedemiestä, jotka olivat
kuulleet Stanfordin kasvikemian laitoksen päärynäviinasta ja pettyivät kovasti,
kun sitä ei enää ollut. Nämä laakerinlehdillä ja mitaleilla palkitut herrat
suunnittelivat Prudencen ikkunan alla neidonryöstöä, kunnes poistuivat tohtori
Wingin kyyditseminä moottoritien varrella sijaitsevaan halpakeitaaseen. Illan
suussa tohtori Wingin tiedemiestoverit palasivat takaisin ja ryhtyivät
kaivamaan poteroita etupihalle. Aamuyöstä yliopiston järjestyspoliisi
vastaanotti hätäpuhelun, joka sai Minutemenin pohjoisen solun miehet rientämään
tohtori Wingille, vuosi oli suurin piirtein 1863, ja etelällä meni niin lujaa
ettei pohjoinen ehtinyt kunniaa tehdä, kun se oli jo suolattu Chickamaugan
notkaleisiin. Tohtori Wing oli vastuussa tekaistusta hätäpuhelusta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Seuraava aamu lankesi traileritaloon tavanomaista sakeampana. Prudence
pukeutui ulsteriin ja kalosseihin ennen kuin meni laittamaan aamiaista, isän
leikkikavereita makasi nurkissa ja ajotiellä, pohjoisessa tai etelässä,
naurattamassa naapureita ja naruttamassa naapurin kissaa, joskus on mahdotonta
ymmärtää mihin kaikkeen akateeminen koulutus miehiä ajoi. Kahvin kiehumista
odotellessa Prudence haistoi muutakin kuin ruutia. Hän kiersi sieraimet
väreillen olohuoneen karvalankamatolle kylmenneen punaniskaisen tiedemiehen,
palasi takan lähelle ja viileni, astui kohti ruokasalia ja yli sianraadon ja
kylmeni. Hän lähestyi hitain askelin isänsä makuuhuonetta, kuumeni, paiskasi
oven auki, nyt jo poltti. Assistentin persikanvärinen takamus pomppi Prudencen
silmissä, isä oli trampoliini, isän kulli hyppykeppi, assistentin veltot
lehmänkellot heiluivat tohtori Wingin nenällä, korpin kynnet olivat
kaivautuneet tohtorin rinnasta sisään, juuri siitä mistä rintakarvat olivat
palaneet heinäkuun neljäntenä, assistentin ampiaispesä oli levinnyt sadoiksi
kiemurteleviksi käärmeiksi pitkin kaarelle jännittynyttä selkää, naisesta
lähtevä kiminä muistutti närhen huutoa, se alkoi nousta, Prudence paiskasi oven
kiinni. Kahvi oli kiehumassa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence suhtautui analyyttisesti kaikkeen, myös näkemäänsä. Vanhempi
nainen saattoi olla hyvä tutor ja tuki nuoremmalleen, mutta perimmältään
assistentti olisi sittenkin vain ollut poissaolevan äidin korvike. Jos Gloria
Tarletonin ruumis oli tästedes valmis kärsimään historiaa uudelleen elävän ja
elämää myrkyttävän tohtori Wingin kolopuuna, niin olkoon menneeksi, kunhan tämä
samalla piti jääkaapin täynnä ja ruokaa pöydässä, täytti Volkswagenin tankin ja
siivosi kylpyhuoneeseen levittämänsä synnin jäljet, peruukin ja vaahdon.
Puolialastomina makuuhuoneesta keittiöön kulkevat alastomat aikuiset saivat
Prudencen tuntemaan myötähäpeää, häntä ellotti assistentin hyllyvä liha ja
vetelät tissit, häntä raivostutti nähdä tohtori Wingin palohaavan polttama
pallea ja karrelle palaneet rintakarvat. Prudence purki kylpyhuoneesta
korjaamansa kosmetiikkalaukun vuoteelleen, söi laukun sivutaskusta löytämänsä,
neiti Tarletonille määrätyt erittäin vahvat laihdutuspillerit, ajeli säärensä,
kuori ihonsa, vahasi ylähuulensa ja raaputti kynsiviilalla pisamiaan, kunnes ne
hehkuivat majakanpunaisina ja alkoivat vuotaa verta. Prudence itki huoneensa
tuulessa helisevän ikkunan äärellä, katseli kitukasvuista hiekkatörmää, jonka
pinnalla ei enää kasvanut ratamon ratamoa, viilsi itseään ja yrityksen
kuivuttua omaan mahdottomuutensa valvoi. Hän luki yhdessä yössä Ambrose Biercen
tuotannon ja Mary Shelleyn <i>Frankensteinin</i> ja kirjoitti lukemastaan
analyysin, jonka hän kuitenkin unohti postittaa Windpipen toimitukseen. Hän
piti jatkossakin kosmetiikkalaukun käden ulottuvilla, kulki varjoissa ja
vältteli aurinkoa, pysyi päivät poissa kotoa ja illat poissa näkyvistä, valvoi
yöt joita aamu raskaasti loiskuvina takautumina nieli ja karkotti pahoinvoinnin
päärynäviinalla sillä seurauksella, että hedelmän aminohapot hukuttivat hänen
kasvonsa pimeässä hohtavaan näppylämereen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudencesta tuli lähiöapteekin vakiokasvo, hän hiipi paikalle
sulkemisaikaan, kulutti varansa tetrasykliiniin ja suuveteen, teki
kasvonaamioita ja raikasti hengitystään, aamulla kaikki oli aina entisellään.
Päivisin hermostutti rahapula. Eräänä iltana hän peitti äitinsä jäämistöön
kuuluneella silkkiliinalla hiuksensa ja tiikerisankaisilla laseilla silmänsä,
hakeutui sisään eläinlääketieteenlaitokselle, veti päälleen raidallisen kaavun
ja pilkulliset vaipat ja sai kymmenen dollaria. Hänen päähänsä kiinnitettiin
antureita, joista levisi miellyttävää värinää, ja hän vastaanotti sähköshokkeja
joiden jälkeen ruumis oli jonkun toisen ruumis. Hän tipahti hypnoosissa
yhdeksän kerrosta kellarin alapuolelle, nautti lukemattomia nimettömiä
tabletteja, ansaitsi kuukaudenpäivät kymmenen dollaria laakista, ajoi kiireellä
San Franciscoon ja vauhdilla takaisin, valvoi vuorokaudet putkeen, sukelsi
putkesta tajuttomuuteen ja näki vähät unensa väreissä. Hän näki painajaisia,
joissa maailman taide valui taidegallerian seiniltä vahtimestarin koppiin, ja
toiveunia joissa seisoi oven takana veitsi ojossa, Francis Baconin hirveät
kuvat saivat isän sikunarokkoiset kasvot ja Egon Schielen hirveät naiset
assistentin vartalon, veitsi vääntyi kuumuudessa mustaksi möykyksi, suli hänen
käteensä, valui sormien läpi lattiaan, teki kiemuroita ja lätäköitä,
kattoterassi vajosi, toimistorakennukset kaatuivat ja hän putosi. Hän heräsi
aina vähän ennen kuin iskeytyi meikkipöytää vasten, hiipi portaat alas ja jäi
tohtori Wingin makuhuoneen ovelle päivystämään yön hälyääniä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">KPFA, 101 MHz<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: x-small;"><i>To
Everything (Turn, Turn, Turn) <br />
There is a season (Turn, Turn, Turn) <br />
And a time for every purpose, under Heaven<o:p></o:p></i></span></div>
<span style="font-size: x-small;"><i>A time to be born, a
time to die <br />
A time to plant, a time to reap <br />
A time to kill, a time to heal <br />
A time to laugh, a time to weep<o:p></o:p></i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>To Everything (Turn,
Turn, Turn) <br />
There is a season (Turn, Turn, Turn) <br />
And a time for every purpose, under Heaven<o:p></o:p></i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>A time to build up,
a time to break down <br />
A time to dance, a time to mourn <br />
A time to cast away stones, a time to gather stones together<o:p></o:p></i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>To Everything (Turn,
Turn, Turn) <br />
There is a season (Turn, Turn, Turn) <br />
And a time for every purpose, under Heaven <o:p></o:p></i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>A time of love, a
time of hate <br />
A time of war, a time of peace <br />
A time you may embrace, a time to refrain from embracing<o:p></o:p></i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>To Everything
(Turn, Turn, Turn) <br />
There is a season (Turn, Turn, Turn) <br />
And a time for every purpose, under Heaven<o:p></o:p></i></span><br />
<span style="font-size: 12pt;"><span style="font-size: x-small;"><i>A time to gain, a
time to lose <br />
A time to rend, a time to sew <br />
A time to love, a time to hate <br />
A time for peace, I swear it's not too late</i></span><o:p></o:p></span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">“Kiitoksia Judy Collins. Jos sallinette, luen teille miten neidin
kertoma juttu jatkuu ison kirjan mukaan: ’Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille,
joka työtä tekee?’ kuuluu Saarnaajan seuraava kysymys, johon vastaan ettei
mitään. Näin tuli kerrotuksi sekin, ettei kärsimäni luentosarja hengellisen
optimismin laitoksella mennyt hukkaan. Suosittelen lämpimästi myös Saarnaajan
muita, kuin näitä Pete Seegerin tutuksi tekemiä jakeita, joiden viimeisen
säkeen hän on erehdyksessä mennyt muuttamaan. Tarkoitan että minun
laitoksessani lukee ’aika on sodalla ja aikansa rauhalla’, mutta Pete on
jäljentänyt sen ’aika on rauhalla, vannon ettei vielä ole myöhäistä’. Tekevälle
sattuu. Minä olin Joshua Wood ja aamun
säätiedotus kertoo tänään satavan, joten minun on aika painua maan alle.
Pilviverhoa jää hämmentämään Bobby Dylanin esittämä vainoharhainen novelli
nimeltä <i>Subterranean Homesick Blues</i>.”<o:p></o:p></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8043337388326477164.post-9087915090314489282013-07-22T14:00:00.000-07:002013-07-23T16:39:35.753-07:00Ginger Girl<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:Verdana;
panose-1:2 11 6 4 3 5 4 4 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:swiss;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:536871559 0 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 207.65pt right 415.3pt;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText, li.MsoBodyText, div.MsoBodyText
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:justify;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:Verdana;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText2, li.MsoBodyText2, div.MsoBodyText2
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:center;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;}
p.MsoBodyText3, li.MsoBodyText3, div.MsoBodyText3
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:justify;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:red;
mso-ansi-language:FI;}
p
{margin-right:0cm;
mso-margin-top-alt:auto;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.5pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:#333333;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
/* List Definitions */
@list l0
{mso-list-id:102772001;
mso-list-template-ids:0;}
@list l0:level1
{mso-level-text:"%1\)";
mso-level-tab-stop:18.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:18.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-text:"%2\)";
mso-level-tab-stop:36.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:36.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level3
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-text:"%3\)";
mso-level-tab-stop:54.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:54.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level4
{mso-level-text:"\(%4\)";
mso-level-tab-stop:72.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:72.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level5
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-text:"\(%5\)";
mso-level-tab-stop:90.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:90.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level6
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-text:"\(%6\)";
mso-level-tab-stop:108.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:108.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level7
{mso-level-tab-stop:126.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:126.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level8
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-tab-stop:144.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:144.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level9
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-tab-stop:162.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:162.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level1 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level1 lfo2
{mso-level-number-format:roman-upper;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-upper;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo2
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%4\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo2
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo2
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%7\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo2
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%8\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo2
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%9\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level1 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.%8\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.%8\.%9\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
ol
{margin-bottom:0cm;}
ul
{margin-bottom:0cm;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW3WznSrxM3IGBWqSSM9sB01hxvtzG5dLONePufG6UpanTeias6JkXJB7IzobvYZREHHjSml0op8uKXEDql6qwq9Yr4RHQvVthWHDCE-pf4EDHD0BeqPKjf8ovW5uzyo4qCcVDG4JVFgM/s1600/toysoldier.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW3WznSrxM3IGBWqSSM9sB01hxvtzG5dLONePufG6UpanTeias6JkXJB7IzobvYZREHHjSml0op8uKXEDql6qwq9Yr4RHQvVthWHDCE-pf4EDHD0BeqPKjf8ovW5uzyo4qCcVDG4JVFgM/s1600/toysoldier.jpg" height="200" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">YLIOPISTO (kirjallisuudenlaitoksella tuohon aikaan toimineen henkilön
mukaan)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Tohtori Cesar Wing oli Minutemenin jäsen, äärioikeistolainen jääräpää,
rikki mennyt botanisti ja pontikankeittäjä. Keittovehkeet muuttivat Stanford
Universityn kasvikemianlaitokselle samana iltapäivänä, kun Twin Fallsin
maatalousoppilaitoksen rehtorista leivottiin eliittiyliopiston
lannoiteaineidentohtori. Tätä titteliä Prudencen isä ei ansainnut suinkaan
maatalousoppilaitoksen meriiteillä vaan hänen kotilaboratorionsa silmäterällä,
sinappikaasua vahvemmalla rikkaruohomyrkyllä, dioksiiniin kastetulla Agent
Orangella, jonka henkäyksen jäljiltä ei maassa, merellä eikä ilmassa kasvanut solun
tumaa. Minutemenin – sisällissodan aikana vaikuttaneiden unionin
valmiusjoukkojen mukaan nimetyn salaseuran – jäsenyys oli maalta muuttaneen,
ahkeran kasvitutkijan käytännön sovellutusten suora johdannainen, lapseksi
jääneen hajamielisen professorin leikkikenttä, joskin Minutemeniin kuuluvien
keski-iän ylittäneiden miesten mielestä he olivat veitsenterällä elävien
amerikkalaisten viimeinen turva. Amerikkalaisten turvallisuuden he takasivat
lähinnä kotitekoisilla polttopulloilla, räjähtävillä sikareilla sekä
purkkiruualla. Tohtori Wing oli pohjoisen solun herbaaliosastosta vastaava
myrkytysasiantuntija, heidän vihollisensa oli maahantunkeutumiseen
valmistautuva kommunistinen maailma.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Stanford on maailman paras yliopisto. Prudence asui aluksi isänsä kanssa
halvoilta pikkusikareilta lemahtavassa opettaja-asuntolassa, hoiti opintoihinsa
liittyvät velvollisuudet täsmällisesti ja eli pitkälti omissa oloissaan, se
olikin luonnollista, sillä hänen isänsä tuntui olevan läsnä olevanakin poissa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudencen äiti oli karannut kotoa vuonna viisikymmentä. Tarina on jo
tuttu, mutta täsmennettäköön, että Cesar Wing oli ollut vielä tuolloin pelkkä
kasviopin lehtori ja Prudence Juniper vasta kymmenen. Evelyn Humbertin oli
pitänyt vastata maatalousseminaarin keskikesänkaronkan valmisteluista, jokin
oli kuitenkin mennyt vikaan naisen sisimmässä ja hän oli luisunut Santa Fe’ssä
toimivan karjatilallisen sivuvaunuun. Cesar Wingin piti kassakaappiin lukittuna
beesinväristä piknik-liinaa, jonka päärmeistä tuskin enää erotti orvokkikuvioita
saati nimikirjaimia ”E.H.”. Evelyn Humbertin kaapannut, moottoripyörää ajanut
karjatilallinen oli pysynyt etsintäkuulutettuna vielä kaksi vuotta senkin
jälkeen, kun rehtori Wing oli aukaissut ensimmäisen tyttärelleen osoitetun,
vienosti kanervalta tuoksuvan kirjeen. Nykyisellään kirjeitä on kerääntynyt jo
puolentoista tusinaa. Cesar Wing on pystynyt salaamaan kirjeiden olemassaolon
tyttäreltään samoin kuin sen, että Prudencella on neljä sisarpuolta. Hän saisi
myös lukea äitinsä kaivanneen reipasta inkiväärityttöään, halunneen tämän
muuttavan luokseen Uuteen Meksikoon, hoitamaan lapsia, tekemään maatöitä ja
niin edelleen. Aivan kaikesta mitä Evelyn Humbert halusi oli vaikea saada
selvää, sillä Cesar Wing oli sensuroinut kirjeistä laajoja kohtia sen lisäksi
että hän oli repinyt kirjekuorista postimerkit ja vastausosoitteet. Jossain
mielessä on selvää, että Prudence olisi voinut saada kirjeet haltuunsa jo
paljon aiemmin. Prudencella tuskin oli aikomusta lähteä hoitamaan kuolleeksi
kuvitellun kodinrikkojan kotia siitäkin huolimatta, että hän aika ajoin piti
isäänsä varsin aiheesta mänttinä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence luki Stanfordissa kirjallisuutta ja filosofiaa, vapaa-aikanaan
hän luki kirjoja joista piti. Hän siivosi asuntolaa dollarilla tunti, kävi läpi
henkilökunnan intiimejä asioita ja yksityisiä papereita ja teki niistä
muistiinpanoja aivan kuten oli jo tiettävästi tehnyt asuessaan Jeromen
maatalousoppilaitoksella. Kirjallisuudenlaitoksen assistentti Gloria Tarleton
suhtautui tavaroidensa penkomiseen ikävuosiensa tuomalla ymmärtämyksellä, sillä
olihan toki parempi että siivooja oli tiedonjanoinen nuori nainen kuin
rahanhimoinen ulkomaalainen. Vastaisuudessa Prudence sai assistentilta kirjoja
luvan kanssa ja luvan viettää aikaa tämän kanssa. He kävivät huviajeluilla
assistentin pikkuautolla ja kuin siskokset käsi kädessä teatterissa, he kävivät
pitkiä ja uuvuttavia keskusteluja naisista, kirjoittamisesta sekä
kirjoittamattomista naisista, joivat mustaa teetä asuntolan patiolla ja
maitokahvia savuisissa opiskelijakuppiloissa, tulivat hilpeään sokerihumalaan
ja selvittivät päänsä puhumalla. Gloria Tarletonilla oli ikää alle
neljäkymmentä ja jonkin verran ylipainoa, hänellä oli tuttavien kertoman mukaan
persikanvärinen iho ja rekisteriotteen mukaan rusketuksen ruskea auto.
Assistentin valtuuksin Gloria Tarleton järjesti nuorelle fuksilleen paikan
Stanfordin yliopiston taidegalleriasta, jossa oli itsekin palvellut
inventoijana ennen sotia ja sen jälkeenkin, aikana jolloin taide oli ollut
halpaa, nyt se oli Stanfordin seinillä. Prudence oli innoissaan uudesta
työpaikastaan, olihan se nyt erilaista kuin olla lastenhoitaja tai siivooja.
Hän piti harmaan univormun karkeudesta ja kokardilla varustetusta suikasta,
piti myös taiteesta ja vartiokopin intiimiydestä, hän luki töissä ollessaan
paljon ja loi välillä tutkivia katseita hiljaiseen yleisöönsä, syventyi taas
suosikkiromaaneihinsa tai romaanien väliin keräämiinsä tenttivastauksiin, loi
epäileviä katseita kauniin punaisten kiharoittensa alta gallerian seinille,
maailman taide pidätti hengitystään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Noin vuoden 1958 elokuussa Prudence täytti kahdeksantoista. Vanhan
kaavan mukaan Cesar Wing järjesti syntymäpäiväjuhlat, joihin tälläkin kertaa
kutsuttiin pelkkiä aikuisia, toisaalta myös Prudence alkoi olla aikuinen. Hän
sai maistaa isänsä pannusta tippunutta alkoholipitoista juomaa ja heräsi
seuraavana aamuna kirjallisuudenlaitoksen assistentin jalkopäästä, konttasi
kolmen oven päässä odottavaan omaan vuoteeseensa ja vannoi olevansa vuoteen
juomatta. Päätöksen pontimeksi hän sai isänsä allekirjoittaman luvan muuttaa
asuntolasta ikäistensä pariin kampukselle. Vain muuttamalla kauemmaksi Prudence
uskoi välttyvänsä tapailemasta laitoksen pyylevää assistenttia edes mielessään.
Prudence pakkasi kirjansa isän vihreään Rambleriin, ajoi jalkapallokentän
poikki ilman korttia ja kantoi kirjansa moderniin leivänpaahtimeen, joita
kampuksen länsilaidalle oli pystytetty pitkä rivi. Hän jakoi huoneen kahden
hammaslääketiedettä opiskelevan Keskilännen tytön kanssa, heillä ei ollut
paljon yhteistä. Tyttöjen hyllyiltä ei irronnut mitään uutta Prudencea
kiinnostavaa, hän ei osannut jutellakaan heidän kanssaan, suuvesistä ja
puudutusaineesta sentään lohkesi jotain hauskaa, piparmintun makuinen alkoholi
maistui paremmalta kuin Cesar Wingin hedelmätisleet, morfiini oli silti
melkoisen raju suunnanmuutos siihen asti lähinnä aspiriinia maistelleelle
nuorelle opiskelijattarelle. Kevään korvalla kampuksella järjestettiin
monenlaisia kulttuuritilaisuuksia ja tapahtumia. Prudence ilmoitti
taidegallerian kuraattorille potevansa vatsainfluenssaa, minkä jälkeen hän sai
haltuunsa kirjallisuudenlaitoksen assistentti Tarletonin kieltämättä huonosti
harkitulla avustuksella avaimet kasvikemianlaitoksen tiloihin. Sieltä katosi
puolitoista gallonaa puhdasta spriitä. Prudencen huonetovereiden poikaystävät
olivat ilmeisesti vastuussa tästä rikkeestä, osasyynsä oli nuoruudellakin. Sinä
iltana lääketieteenlaitoksen tiloissa juhlittiin laitoksen saavuttamaa
jalkapallomestaruutta. Prudencen järjestämään booliainekseen sekoitettiin
lääketieteen laitoksella yleisesti tunnettuja ampulleja sekä ilman kanssa
kosketuksiin joutuessaan nesteeksi muuttuvaa ilokaasua, jonka päihdyttävästä
vaikutuksesta siinä olomuodossa ei ole varmaa näyttöä. Mutta boolin kyky
pierettää lennätti jalkapallomiehiltä housut kattoon ja aivot takalistoon.
Näiden nuorten sankareitten perästä ammutut metaaniliekit nuolivat
hammaslääketiedettä opiskelevien nuorten cheerleadereiden nailontrikoita, se
oli vaarallisempaa miltä näytti, siinä olisi voinut palaa ja sulaa. Prudence
seisoi hieman sivumpana. Samassa nurkassa musisoi englantilaisen ja
ranskalaisen kirjeromaanin historiaan ja eroihin perehtynyt poikajoukko,
musiikki muistutti kansanomaisuudessaan pyykkilaudan rapsutusta, instrumentit
oli valmistettu aivan itse, swingi oli niin rattoisa, että sitä oli pakko
tanssia, myös Prudence liikahti muiden mukana vaikka hänen kurkkuaan kuristi,
hän muisti vielä lukion päättäjäistanssit, hän oli kuolemaantuomittu ja tyrmän
ovi ja oven jäykästi liikkuva salpa. Ja hän toivoi ettei kukaan huomaisi.
Turhaan. Ilmavaivansa paukutelleet jalkapallistit ja Tooth Fairiesin
cheerleaderit tippuivat naurusta kalisten tanssilattialle, kun Prudence heilui
kuilun partaalla ja olisi kaatunut puhalluksesta, jollei jalkapallofinaalissa
hävinneen kulttuuriantropologian opiskelijoiden joukkueen neljänneskoppari
olisi pelastanut häntä. Poika osasi muutakin kuin jalkapalloa ja
muinaistieteitä. Hän luki kirjallisuutta siinä kuin Prudencekin, oli
freudilainen ranskanopiskelija ja tuleva kirjallisuudennobelisti,
tositarkoituksella Hemingwayn jalanjäljillä ja Prudence oli hänen mielestään
kauniimpi kuin Gertude Stein. Poika oli tiiviin flirtin mestari. Prudence taas
luinen tyttö täynnä ääntä joka ei rimmaa. Poika koki ristiriidat retorisina,
Prudence heittäytyi tuppisuuksi. Pojan mielestä touchdown merkitsi seksiä ja
rajaviivan ylitys pitkälle menemistä, Prudencelle seksi <i>asiana </i>oli
samantekevä, poika lähti heinäkuussa Pariisiin, Prudence kesätöihin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Työpaikka sijaitsi San Franciscossa, kirjakaupassa, jolla oli
hirvittävän kova maine beatnikkien keskuudessa. Hän teki kassakoneen takana
puuduttavan pitkiä päiviä ja nosti työpanokseensa nähden naurettavaa palkkaa,
pienten painosten asiakaskunta oli oudompaa kuin gallerian taide eikä hän edes
viikon yrittämisen jälkeen tavoittanut spiidiä vetävien runoniekkojen säkeistä
niihin ladattua karmaa, ja jumalan silmien alla hän yritti. Prudence käytti
kaiken liikenevän vapaa-aikansa lukeakseen itsensä kirjakaupan sisäpiiriin. Hän
eli hengessä mukana Allen Ginsbergin mitattoman nyrkkihieronnan ja kesti silmän
kostumatta Gregory Corson vihanpurkaukset, kirjakaupanjohtaja Ferlinghettin
sielunmaiseman hän oppi ulkoa. </span><br />
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA14jLz3iqd2hG-FcmXtUWdSF4oTbYi2_4w1RDy97uifD50cMxoqEQHjar606G2N0LKs9vGlWRegYPfCSHxXFXNQ99F1l4c8KgG_5k-qZ5FDD0G470wvJ-ktTY69P2OPptdzx4iJ978to/s1600/CityLightsShigeyoshiMuraoManager_Early1960sDownstairs-300x286.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA14jLz3iqd2hG-FcmXtUWdSF4oTbYi2_4w1RDy97uifD50cMxoqEQHjar606G2N0LKs9vGlWRegYPfCSHxXFXNQ99F1l4c8KgG_5k-qZ5FDD0G470wvJ-ktTY69P2OPptdzx4iJ978to/s1600/CityLightsShigeyoshiMuraoManager_Early1960sDownstairs-300x286.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Ikkuna kuului jesuiittojen ylläpitämän collegen kesäasuntolaan.
Prudence asui halkaistua ympyrää muistuttavassa pikkuruisessa huoneessa, jossa
oli askeettinen sisustus, asuntolan käytävillä piti kulkea sukkasillaan,
kotiintuloaika oli viikonloppuisinkin kello kymmenen illalla. Monasti Prudence
oli palannut kammioonsa jo paljon aikaisemmin. Ei hänellä ollut kaupungilla
mitään tekemistä. Kerran hänen lanteitaan oli alkanut pakottaa, kun hän näki
kirjakaupan ikkunaan liiskatun ilmoituksen likiorientaalisesta
vatsatanssikurssista, mutta vielä silläkin kerralla hänen järkensä oli tehnyt
tenän. Prudencen järkeilyn mukaan jotkut unelmat saivat jäädä unelmiksi ennen
kuin niistä teki itselleen painajaisen, eivätkä punapuut tanssi, ne vain
kaatuivat. Prudence hukutti tukahdutettua unelmaansa pesusienen mukana ämpäriin
ja lasta viippasi vihaisesti ikkunaa, mitä enemmän hän ajatteli rationaalisesti
sitä pahemmin luita kolotti. Kirjakaupan ovelle kerääntyneet asiakkaat
hymyilivät hänelle, liikennevaloihin pysähtynyt paloauto kilkutti kelloa,
Prudence sulki korvansa ja silmänsä, pesi jurona ikkunaa molemmin käsin, jalat
täristen, vain kädet liikkuivat ja rinnat, kupeita poltti, hänen kylkeään
ilmestyi hieromaan partasuinen hiippari, tarjosi meksikolaista mälliä, Prudence
viskasi vedet kaverin remmikengille ja meni juomaan rohdoskaupan tiskille
vahvan kenialaisen. Kahvin voimasta hän tuli väliaikaisesti tolkkuihinsa. Hän
uumoili pesseensä ikkunaa melkein hyväksyttävin tanssiaskelin sisältään
purkautuvan paineen vaikutuksesta ja ehkä jonkin verran myös turkkilaisen
tanssimuodon lupaaman eksotiikan villitsemänä. Hän kirjoitti huomionsa
pahvialuseen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Palattuaan lounastunnilta Prudence kävi läpi kirjakaupan edustalle
nostetun ständin alimmaiseen laatikkoon kerätyt lentolehtiset, mainokset ja
pamfletit, kunnes löysi käsipainolla puristetun lappusen, jossa kerrottiin
Bilitis-nimisestä antiikin kreikattaresta ja hänen tyttäristään, jotka
vaikuttivat sunnuntaisin keskustan hotellissa kello kahdeksasta kolmeen. Väite
kuulosti omituiselta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHg4vSAdsATdOFPOZ80BVeIZaw1adLQPac4iM6Zb5qnpAPATRaqRhlJ_o4e0SHu1ncmAMpqTv7SN3nNd2kc_mS33DjY6GBbEtQAuCilkKnLW4XeombRSILpZhL_eKQ29loqtVSW6Li8NY/s1600/DOBConventionPrograqm-200x299.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHg4vSAdsATdOFPOZ80BVeIZaw1adLQPac4iM6Zb5qnpAPATRaqRhlJ_o4e0SHu1ncmAMpqTv7SN3nNd2kc_mS33DjY6GBbEtQAuCilkKnLW4XeombRSILpZhL_eKQ29loqtVSW6Li8NY/s1600/DOBConventionPrograqm-200x299.png" /></a></span></div>
<br />
<br />
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Sunnuntaina Prudence meni hyvissä ajoin Market Squarelle, kiersi aukion
monta kertaa ennen kuin pienen sivukujan päässä kahden toimistokolossin väliin
puristuneen nokisen rakennuksen, jonka seinässä luki ”huokeita petejä”.
Hotellin nimi oli Off Thee Square. Rannekello tikutti Prudencen kämmenpohjassa,
jesuiitat sulkisivat kesäasuntolan ovet tasan kahden tunnin päästä, se oli
ainoa asia mistä piti pitää kiinni, mutta kaksi tuntia ei ole mitään, jos
pistää toimeksi. Prudence nousi hissipojan ohjauksessa kalterihissillä hotellin
kattoterassille, antoi tippiä ja poistui häkistä, jäi seisomaan tuuliselle paikalle
heti ilmastointihormin taakse, katolla oli hänen lisäkseen vain muutamia muita
naisia, joiden yhteisenä piirteenä oli tummat lasit ja etäinen ilme.
Prudencella ei ollut paljon aikaa. Hän keräsi rintanappeja ja tiedonantoja ja
esittäytyi niille jotka halusivat tutustua häneen, sitten piti jo mennä. Lyhyen
ensivisiittinsä aikana Prudence ehti kuitenkin kuulla, ettei hänen ruumiissaan
ollut mitään vikaa. Seuraava viikko kirjakaupassa kului tulisilla hiilillä.
Sunnuntaita varten hän hankki tiikeriraitaiset aurinkolasit, joiden läpi ei
nähnyt portieeria eikä paljon muutakaan, hotellin päälle kaatuva
toimistorakennus heitti raskaan varjon kattoterassin ylle ja uudet lasit
aiheuttivat lievää karsastusta ja nenänpielen hikoamista. Prudence piti
ilmastointihormia tukikohtanaan pelätessään kompuroivansa katukuiluun ja yritti
näyttää etäisen viileältä, sinä iltana vähän ennen kymmentä hän sai kuulla
vieraantuneensa ruumiistaan niin kuin ihmiskunta oli vieraantunut luomakunnasta
vaikka ruumis ja luonto olivat saman asian sisäinen ja ulkoinen puoli aivan
kuten Jin ja Jang Laotse-maassa. Myöhemmällä kellonajalla, mikäli Prudence
olisi voinut jäädä, Bilitisin tyttäret olisivat antaneet hotellin
yksityisloungessa näytteen toisiinsa kietoutuneista maailmoista, mutta ei, Prudencen
oli pakko joutua. Viikko kirjakaupassa ei ollut koskaan tuntunut pidemmältä ja
sunnuntai meni ohi silmänräpäyksessä, sinä aikana Prudence oli ehtinyt istua
luennolla, jossa maan ja auringon tyttäriä rohkaistiin katkomaan siteet
vanhempiin ja miehiin, luennon jälkeen halukkaille jaettiin salaista tietoa
abortintekijöistä sekä militantti essee vapaista munasarjoista. Prudence
poistui hotellista kiihtyneenä. Hän jakoi viikonpäivät tunteihin ja
minuutteihin ja odotti sunnuntaita kuin kuuta nousevaa, se tuli aina ajallaan,
niin kuin hänkin palasi aina ennen kymmentä jesuiittojen luokse. Viikot
tuntuivat lyhenevän, kun palautti tärkeät asiat uudelleen mieleensä ja
ilmastointihormia vasten raapustettujen muistiinpanojen puhtaaksikirjoitus
selkiytti monta asiaa. Koneella kirjoitettu teksti kertoi kerralla sen, mitä
oma käsiala panttasi, se kertoi muun muassa, ettei avaruusajan nainen enää
osannut kommunikoida kehonsa eikä niin muodoin myöskään maailman kanssa sen
enempää kuin ensimmäinen Amerikan mantereelle astunut valkoinen mies oli
osannut tavata punaisen rodun tai vieraan maan oikein. Kirjoittaminen myös
opetti Prudencea vastaisuudessa harjoittamaan onanoimisen sijaan masturbointia.
Tämän hän sisäisti luettuaan jesuiittojen lukusalissa Ensimmäisen Mooseksen
Kirjan sivun viisikymmentäneljä, jossa kerrottiin Taavetin kaupungin Juuttaan
yllyttäneen poikaansa Onania yhtymään miniäänsä Tamariin, jolle poika oli lanko
ja palveluksen velkaa. Nuori Onan oli velvollisuudentuntoisesti hoidellut
leskitamman vasemmalta ja oikealta muttei siitä sen enempää, ei ainakaan uusia
lapsia, joilla oli myöhemmällä iällä tapana kohdata sama Jumalan kirves joka
kohtasi velipoikaa. Joten Onan laski siemenensä kälyn reisille. Juuttaan poika
Onan oli antanut nimensä koko maskuliinisen heimon itsekeskeisille puhdetöille
ja Onanin nimen käyttäminen Bilitiksen tyttärien keskuudessa oli rienausta
muulloin kuin nimen esittäminen oli tarpeellinen esimerkki kohtalosta, jonka
maskuliinisten juutalaisten jumala varasi ohiampujille. Sitä paitsi jaetta
myöhemmin Jumala oli likvidoinut Onaninkin. Opetus: <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence peitti muistiinpanonsa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Lukusalia valvova jesuiittapappi laahusti ohitse. — Toivottavasti
ehditte mukaan sunnuntain palvelukseen, neiti Wing.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence veti hartiansa anteeksipyytävästi kasaan ja näytti kokoon
vedetyltä haitarilta. Hän odotti kunnes kirjastoa valvova vanhus oli palannut
kateederinsa taakse ja kirjoitti poiskarkaavan ajatuksen kämmeneensä – Opetus:
Jumala suosii hedelmällisiä raiskaajia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Heinäkuun neljäntenä Off Thee Square –hotelli järjesti
kanta-asiakkailleen kansallispäivän juhlat. Kattoterassia ympäröivistä
toimistorakennuksista heitettiin paperisilppua ja seksistisiä herjoja,
Bilitisin tyttäret vastasivat huutamalla megafoniin. He ilmoittivat tietävänsä
ketkä olivat luoneet atomipommin ja kuulevansa kuinka äiti Kaanaa itki
tyttäriensä eteen, ennen ilotulitusta Prudence oli jo kaukana. Kirjakaupassa,
kuun toista sunnuntaita odotellessa, Prudence kätki Bilitisin tyttärien
iskulauseita ja osoitetietoja eräiden sopivimpina pitämiensä naiskirjailijoiden
teosten väliin ja sunnuntaina hän perehtyi Savantgarde-ryhmän johdolla
ruumiinhallintaan ja ruumiista vapautumiseen. Heinäkuun kolmantena sunnuntaina
Prudence oppi erottamaan toisistaan Bilitisin tytärten hyvät ja pahat puolet,
ulospäinsuuntautuneet kuppikunnat ja sisäänpäin kääntyneet murjottajat, ennen
elokuuta hän hymyili tiikeriraitaisten aurinkolasiensa takaa ilmastointihormin
takana piilotteleville noviiseille, elokuun ensimmäisenä juhlittiin Prudencen
syntymäpäivää etuajassa, viikon päästä hän sai esimakua Bilitisin reseptikerhon
yöllisistä kerrosvoileivistä, viikkoa myöhemmin häntä alkoi jo surettaa kesän
päättyminen ja kuun katveessa, matkatessaan viimeisellä kaapelivaunulla kohti
hiljaista kesäkammiotaan Prudence luki Windpipea, Berkeleyn unitaarinaisten
aktiviteettijaoston ja siihen liittyneiden sidosryhmien äänenkannattajaa, joka
piti pyhänä likaisia alusvaatteita, korvasi rintaliivit banderolleilla ja teki
menstruaatiodemonstraatiosta messun. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Kesä kaatui loppua kohti ja elokuu syksyyn. Työ kirjakaupassa oli
loppuun kaluttu purukumi, maskuliinisten runojen sisältö viisti kaukaa ohi,
kassakone oli kapitalismin tyyssija ja seinäkello rahan palveluksessa. Prudence
heräsi henkiin iltaisin. Hän jakoi kaupungilla hotellin käyntikortteja,
Bilitisin kokouskutsuja ja Berkeleyn Windpipea. Arki-illat hän istui soodan tai
kahvin äärellä Off Thee Squaren aulassa, tarkkaili hotelliin eksyneitä
kauppamatkustajia ja ovista ulos perääntyviä lapsiperheitä, kuvitteli istuvansa
siinä niin kuin kymmenvuotiaana vattumehun äärellä, ei puhunut mitään, odotti,
antoi ihmisten tulla ja mennä ja kadota, hänellä ei ollut heille mitään
sanottavaa mutta oli tärkeää että hän sai istua siinä niin omassa rauhassa,
hotellin aulabaarissa, se oli päätä tuulettava henkireikä kesäkuumassa
kaupungissa. Aina lopulta, viisareiden niin määrätessä, oli lähdettävä.
Jesuiittojen luona, unettomina öinä Prudence kirjoitti puhtaaksi kaikki
sunnuntain tunnit. Hän kirjoitti mitä Berkeleyn valioyliopistossa ja Valtion maksuttomassa
yliopistossa toimivat Bilitisin pitkän linjan ketjupolttajat olivat mieltä
lähiöihin muuttaneista rouvasluokan sappfoniiteistä ja pohti, mitä oli
aurinkolasit päässä mahtanut ajatella. Hän käänsi omat merkintänsä päälaelleen
ja tulkitsi arkit vielä kerran uudestaan löytäessään merkintöjä antikristuksen
guerillataktiikasta, tuliasein käydystä katutaiteilusta ja gandhilaisesta
vastahangasta. Viimein, säilöttyään kaikki illat paperille, hän vapautti
mielensä ja kirjoitti hurmoksen vallassa, pyhää sappea täynnä ja lähes
automaattikirjoitukseen vertautuvassa tilassa, miten kaikkialla Kalifornian
yliopistoissa naiset olivat nousemassa puhujapönttöön puhumaan suunsa
puhtaaksi, miten nainen kuin nainen oli pian valmis kampittamaan
menneisyytensä, agitoimaan henkensä edestä ja provosoimaan henkensä kaupalla,
ja vaikka rehtori erottaisi heidät kaikki, he jatkaisivat taistelua kaltereiden
takaa taikka makuupusseissa, hivuttamalla itsensä hengiltä syömälakolla
oppilaitoksen portaille taikka polttoitsemurhan kautta, miten vain,
järjestyksellä ei ollut väliä. Mutta sillä oli, että kaikissa muissa
yliopistoissa Prudencen ennakkoaavistukset olisivat voineetkin toteutua vaan
eivät Stanfordissa, alistuneiden kaupungissa. <o:p></o:p></span></div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Syyskuun viimeisenä lauantaina hyvästeli jesuiittaveljet jätettyään sitä
ennen pesuhuoneeseen ihokarvojaan ja terveyssiteensä. Hän meni työpaikalleen ja
istui viimeisen päivän kassan takana kuten ennenkin, vastaanotti kirjakaupan
taiteelliselta johtajalta ohuen palkkapussin, mairittelevan työtodistuksen,
lasin viiniä sekä runsaasti rytmikkäitä sanoja, poistui kaupungille vapaana
henkilönä ja työnsi yhden painoksen verran runovihkoja Market Squarella
päivystävän pummin viltin alle. Tehtyään tällä tavoin tilit selviksi elämäänsä
kahlinneiden jesuiittojen ja beatnikkien kanssa Prudence kantoi koululaukkunsa
Divisadero Streetillä sijaitsevaan vapaamieliseen Both/And –kahvilaan, jota
isännöi sulava Luigi. Hän tilasi lautasellisen ituja ja kulhollisen laihaa
maitokahvia ja vietti Bilitisin lauantaiaktiivien kanssa unohtumattoman, paljon
yli kymmeneen kestävän illan, näki monia akteja ja monia esiintymisiä, näki
Willie Mae Thorntonin elävänä ja näki mustan naisen ruumiissa sorron jäljet.
Hän astui keikan jälkeen yli-ikäisen ja ylipainoisen blueslaulajattaren
pukuhuoneeseen, näki illan päätteeksi meikkipöydän peilissä huutoon auenneen
suunsa ja sai tuta mikä oli maahan poljetun rodun käsitys sadomasokismista.
Aamulla Prudence raahautui ensimmäiseen Stanfordin menevään bussiin.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_DGQXKhj1OgjUk84DAckAJZE92vvh8Cjr5sO6GlRtLRvpnTFZ7QMEM6Nk3u1kId41ik1J5ZyJaDHtGovWWadVBUrw5QSOuD-5X15lHsSPlzHgRlTeJPJ63xWaNxUZJDZHcBA5Xxt2SGY/s1600/ladder.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_DGQXKhj1OgjUk84DAckAJZE92vvh8Cjr5sO6GlRtLRvpnTFZ7QMEM6Nk3u1kId41ik1J5ZyJaDHtGovWWadVBUrw5QSOuD-5X15lHsSPlzHgRlTeJPJ63xWaNxUZJDZHcBA5Xxt2SGY/s1600/ladder.jpg" height="260" width="320" /></a></div>
Unknownnoreply@blogger.com0Qaasuitsup, Grönlanti77.466028476873291 -65.39062569.4154524768733 -106.699219 85.516604476873283 -24.082031tag:blogger.com,1999:blog-8043337388326477164.post-39451010022836942512013-07-09T13:06:00.000-07:002013-07-10T14:56:30.907-07:00Mime Troupe - San Francisco<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPQoMBDvcGpY1A2iK56i-JdTTPKbz2chIgxPRkkoaxKbCwqPUHLoor7GaDX0fgvwTcw_kYHgMm5Mh24miza6E9XRM7xLiyvgKlbKk4SPPJtltJF80mNA3VpYgtD6BUo9W-vigwgKEbrgI/s1600/IMG5_0006_NEW.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="171" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPQoMBDvcGpY1A2iK56i-JdTTPKbz2chIgxPRkkoaxKbCwqPUHLoor7GaDX0fgvwTcw_kYHgMm5Mh24miza6E9XRM7xLiyvgKlbKk4SPPJtltJF80mNA3VpYgtD6BUo9W-vigwgKEbrgI/s1600/IMG5_0006_NEW.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirnfAMV5BOP7mc0DaEDi7Zh-yY0xZDbfVcM_B9mz77MXymeEImzN1ZDoDEDGXD8r0ORyF1q8ibarKS3ZxJGJK2eDJAosnlA4YAn-vhQFMpKPUrw98DTSYSeTivA_yrk2TxnymJudz9JaE/s1600/IMG6_0007_NEW.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="143" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirnfAMV5BOP7mc0DaEDi7Zh-yY0xZDbfVcM_B9mz77MXymeEImzN1ZDoDEDGXD8r0ORyF1q8ibarKS3ZxJGJK2eDJAosnlA4YAn-vhQFMpKPUrw98DTSYSeTivA_yrk2TxnymJudz9JaE/s1600/IMG6_0007_NEW.jpg" width="320" /></a></div>
<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:Verdana;
panose-1:2 11 6 4 3 5 4 4 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:swiss;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:536871559 0 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 207.65pt right 415.3pt;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText, li.MsoBodyText, div.MsoBodyText
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:justify;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:Verdana;
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText2, li.MsoBodyText2, div.MsoBodyText2
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:center;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:windowtext;
mso-ansi-language:FI;}
p.MsoBodyText3, li.MsoBodyText3, div.MsoBodyText3
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-align:justify;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:red;
mso-ansi-language:FI;}
p
{margin-right:0cm;
mso-margin-top-alt:auto;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.5pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:#333333;}
@page Section1
{size:595.3pt 841.9pt;
margin:70.9pt 2.0cm 70.9pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.45pt;
mso-footer-margin:35.45pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
@page Section2
{size:595.3pt 841.9pt;
margin:70.9pt 2.0cm 70.9pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.45pt;
mso-footer-margin:35.45pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section2
{page:Section2;}
@page Section3
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section3
{page:Section3;}
/* List Definitions */
@list l0
{mso-list-id:102772001;
mso-list-template-ids:0;}
@list l0:level1
{mso-level-text:"%1\)";
mso-level-tab-stop:18.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:18.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-text:"%2\)";
mso-level-tab-stop:36.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:36.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level3
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-text:"%3\)";
mso-level-tab-stop:54.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:54.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level4
{mso-level-text:"\(%4\)";
mso-level-tab-stop:72.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:72.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level5
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-text:"\(%5\)";
mso-level-tab-stop:90.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:90.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level6
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-text:"\(%6\)";
mso-level-tab-stop:108.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:108.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level7
{mso-level-tab-stop:126.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:126.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level8
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-tab-stop:144.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:144.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level9
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-tab-stop:162.0pt;
mso-level-number-position:left;
margin-left:162.0pt;
text-indent:-18.0pt;}
@list l0:level1 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo1
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level1 lfo2
{mso-level-number-format:roman-upper;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-upper;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo2
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%4\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo2
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo2
{mso-level-number-format:alpha-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo2
{mso-level-number-format:roman-lower;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%7\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo2
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%8\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo2
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"\(%9\)";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level1 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level2 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level3 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level4 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level5 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level6 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level7 lfo3
{mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level8 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.%8\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
@list l0:level9 lfo3
{mso-level-number-format:arabic;
mso-level-numbering:continue;
mso-level-text:"%1\.%2\.%3\.%4\.%5\.%6\.%7\.%8\.%9\.";
mso-level-tab-stop:none;
mso-level-number-position:left;
margin-left:0cm;
text-indent:0cm;}
ol
{margin-bottom:0cm;}
ul
{margin-bottom:0cm;}
-->
</style>
<div class="Section1">
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><span style="font-size: large;">ENSIMMÄINEN NÄYTÖS — SAN FRANCISCO MIME TROUPE</span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: x-small;"><span lang="FI"><span style="font-size: large;">KPFA, 101 MHz<span> </span></span><o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: Times,"Times New Roman",serif; font-size: small;">”Huomenta alumnit, tutorit ja opiskelijakunta. Äskeinen Alabama Swing
Mastersien esittämä kuorolaulu oli pastori Martin Luther King Juniorin
toivekappale <i>He’s got the Whole World in His Hands</i>. Minä olen Joshua
Wood, Kalifornian Yliopiston Berkeleyn toimipisteen riippumaton tiedonantaja
taajuudella satayksi megahertsiä, ja elokuun viimeinen päivä vuonna
kuusikymmentäkolme valkenee, kunhan sumu väistyy. Telepalvelumme väittää
sinimustin kirjaimin, että Washingtonissa oli toissapäivänä enemmän
rauhanmarssijoita kuin kaupungissa on asukkaita. Sama pitsinauha kertoo myös
pääkaupunkimme ja Moskovan välille vedetystä punaisesta puhelinjohdosta, jonka
avulla mister Kennedy ja mister Hrutshev voivat tulevaisuudessa ratkoa espanjaa
puhuvilla saarilla tapahtuvat kriisit. Puhelinjohdon kunniaksi tekisi mieli
soittaa <i>Tähtilippu </i>takaperin, mutta enpäs soitakaan vaan kauhon
lautaselle mustaa musaa suoraan Detroitin liukuhihnoilta. Sitä ennen on
telepalvelun tarjoamien uutisten ulkopuolelta kerrottava, että pintaliitäjien
Stanfordissa, sen aina niin pehmeällä filosofian laitoksella, on tehty
tutkimus, jonka mukaan kaikkein lähimpänä aivotonta kieltä on ruumiin kieli ja
erityisesti sen afrikkalainen versio, tanssi. Tieto iski puutuneeseen päähäni
kuin tuhat vahakynttilää. Nyt Martha & Vandellas esittää kappaleen <i>Heat
Wave</i>. Minä olen Joshua Wood ja täällä KPFA:n studiossa on kuuma.”</span><o:p></o:p></span></div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"><br clear="all" style="page-break-before: always;" />
</span>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><span style="font-size: large;">VARHAISVUODET (kaupunginagronomin mukaan)</span><o:p></o:p></span></div>
</div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"><br clear="all" style="page-break-before: auto;" />
</span>
<div class="Section2">
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
</div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"><br clear="all" style="page-break-before: always;" />
</span>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence Wing syntyi elokuun alkupäivinä vuonna 1940 Twin Fallsin
kaupungissa, Snake Riverin kaksihaaraisen putouksen juurella. Aivan
synnytyssairaalan lähellä oli hedelmätukku, ja siellä pakkauslaatikoiden ja
kuorma-autojen välissä, vuoden –36 mallin Pontiacissa, hänen äitinsä
korkokengät potkivat auton sisäkattoa. Äidin tukahtunut voihke hukkui
vesiputousten jylyyn ja raavaiden miesten huutoon, Prudencen isä käytti samalla
hetkellä meklarin nuijaa omenalaarien äärellä käydyssä huutokaupassa, hän ei
kuullut edes omaa ääntään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Oli satokauden ensimmäinen päivä, ja Prudence ilmaantui maailmaan
kesken punnitusten. Hänen jälkeisensä tuhrivat Pontiacin takapenkin ja hänen
äitinsä pilasi auton sisustuksen, hedelmätukun lastauslaitureilla elettiin
silloin kiihkeitä hetkiä, kuorma-autojen varjossa kiikkuva auto ei liiketoimia
pysäyttänyt, se sai korkeintaan mielikuvituksen liikkeelle, elokuu oli
hedelmällistä aikaa. Evelyn Wing erotti vauvan itsestään oksasaksilla ja oli
tajuton, kun Cesar Wing löysi heidät. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudencen lapsuus oli verraten tavallinen. Hän varttui Jeromen
maatalousoppilaitoksella, oppi tuntemaan omenatarhat ja päärynätarhat ennen
lastentarhaa, ehti työntää suuhunsa toukkia ja kukkia ennen hilloa tai
piirasta, hänen ensimmäisten sanojensa joukkoon kuuluivat <i>pappa </i>ja <i>kakka</i>,
<i>kypsä </i>ja<i> raaka</i>, äidin nimen hän oppi kolmivuotiaana,
kymmenvuotiaana hän halusi unohtaa äitinsä. Evelyn Wing, omaa sukua Humbert,
katosi Twin Fallsista vuonna 1950, kesäpäivänseisauksen aattona. Hän oli ollut
kattamassa koulun pihalle maissileipiä ja vattumehua, kun lannoitesäkkien takaa
oli kaartanut sivuvaunullinen moottoripyörä. Evelyn Wing oli sitonut
kermanvalkoisen, orkideakuvioisen liinan hiuksiinsa, suudellut mehulasin
äärellä istuvaa tytärtään otsalle ja noussut sivuvaunuun. Sen koommin häntä ei
Twin Fallsissa nähty. Prudencen antamien tuntomerkkien perusteella
moottoripyörä tunnistettiin Indianiksi, pyörää ohjastanut tumma mies, jolla oli
suojalasit ja nahkatakki, etsintäkuulutettiin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Vuoden 1951 syyskuussa muuan viehekalastaja toimitti perhoon tarttuneen
limaisen ja vihertyneen hartialiinan Jeromen poliisille. Twin Fallsin vasemman
rannan puoleinen kalalampi naarattiin, mutta sen enempää kadonneen naisen
tapaukseen viittaavaa todistusaineistoa ei pinnalle noussut. Kun tapaus oli
kylmennyt, palautti Jeromen poliisi hartialiinan Evelyn Wingin omaisille, tätä
ilmaisua käytettiin, sillä Prudencen äitiä pidettiin todennäköisin syin
kuolleena. Prudence laittoi liinan pulsaattorikoneeseen. Hento kukkakuviointi
katosi pesujauheen mukana, kalanhaju lähti valkaisuaineella. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Prudence kävi viisi ensimmäistä vuotta koulua aivan tavallisten
pikkukaupungin lasten ja viljelijöiden puusta pudonneiden jälkeläisten
rinnalla. Hän teki läksynsä väkirehulta tuoksuvassa rehtorinkansliassa, oppi
isältään asiat jotka viljelijöiden lasten olisi pitänyt tietää syntyjään, tiesi
jo nuorena että säätiedotuksiin uskova korjasi huonoa satoa ja se joka laittoi
elämänsä herraan loi ikänsä lantaa. Hän uskoi, kun isä niin sanoi, että
ainoastaan kuolema ja kemia olivat luotettavia, ja jumala niitä varten joilla
ei ollut varaa lannoitteisiin. Ehkä isän kädenjälki rajasi Prudencen ajattelua,
mene ja tiedä, mutta hänen arvosanansa olivat lähes poikkeuksetta kiitettäviä.
Vain ainekirjoitus tuotti vaikeuksia. Rehtorin tyttären lauseissa ei käytetty
korulauseita vaan raskaalla kädellä leveää merkkauskynää, sivut oli kirjoitettu
lukukelvottomalla käsialalla marginaalista marginaaliin, aine oli valmis vasta
kun sivut päättyivät, kynät loppuivat ja Cesar Wing antoi luvan sammuttaa
valot, aika käydä nukkumaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Nukkuessaan Prudence kasvoi. Hän oli konfirmaatiotilaisuuden näyttävin
tyttö, todennäköisesti jo silloin melkein kuusi jalkaa pitkä, vantterajalkainen
jätti, jolla oli raameja vaikka muille jakaa. Valokuvaamon korituolissa
Prudencen ilme oli rasvatyyni, pisamien täyttämälle otsalle laskeutuvat
inkiväärinpunaiset hiukset loivat outoa hehkua hänen jäyhille piirteilleen,
Cesar Wing seisoi korituolin takana toinen käsi lapsensa olkapäällä, toinen
käsi puristi kirjaa, jonka selkämyksestä erotti ettei se ollut raamattu,
suurennuslasi paljasti kirjan olevan C. Darwinin <i>Lajien synty</i>. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Muuten Prudencen nuoruus oli aivan tavallinen opettajan lapsen nuoruus.
Hänellä oli terveet, inkiväärinpunaiset hiukset ja paljon pisamia, hän piti
lentopallosta ja oli hyvä koripallossa. Prudence Juniper Wing oli kahtena
vuonna peräkkäin Twin Falls Orchidsien paras pisteidentekijä ja vuoden 1957
keväällä maatalousoppilaitoksen poikajoukkuetta vastaan pelatun ystävyysottelun
sankaritar. Cesar Wing oli pakahtua ylpeydestä vaikka oli hävinneen osapuolen
apuvalmentaja. Saman kuun aikana Prudence valittiin päättäjäistanssien
kuningattareksi. Tavallisesti kunnia lankesi hieman sievemmille
omenaprinsessoille, mutta maatalousoppilaitoksen korin alta siepatut kymmenen
levypalloa olivat tehneet Prudencesta tähden. Vaatimattoman ja isokokoisen
tytön elämässä kääntyi samalla uusi lehti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Lukion syyslukukauden alussa ilmestyneessä matrikkelissa oli monta
kuvaa päättäjäistansseista. Yhdellä aukeamalla oli kuvia Prudencesta ja hänen
tanssipartneristaan, virnistelevästä rääpäleestä, jonka rintataskusta pilkisti
maamiehenallakka ja hampaiden välistä puolikas tulitikku. Kuvat kertoivat
tietenkin vain osatotuuden. Varsinkin se hieman epätarkka kuva, jossa
tanssittiin avajaisvalssia. Siinä molemmat näyttivät hymyilevän, myös muut,
leninkeihin ja smokkeihin pukeutuneet parit hymyilivät. Todellisuudessa lukion
jumppasali oli tärähtänyt riemusta, kun kaupunginagronomin ryttyyn kasvanut
vesa oli johdattanut Prudencen valssiin. Pojalla toki oli lahjoja, sen kaikki
tunnustivat. Poika twistasi mokkakengät tulessa ja tukka stendarilla punastelevan
ympärillä, valssiorkesteri sekosi, pojassa tosiaan oli sitä jotakin, ainakin
pokkaa. Tietävämmät väittivät, että pojassa olisi ollut Jimmy Deanin vikaa,
pojan esittämillä askelilla olisi saattanut päästä vaikka kuinka pitkälle,
samaa ei voinut sanoa päättäjäistanssien kuningattaresta. Prudencen
harkitsevilla liikkeillä ei päässyt kuin marttyyriksi. Hän ei ollut Elisabeth
Taylor, ja tiesi sen, hän ei ollut edes Isadore Duncan, hänen vartensa ei ollut
vitsa eivätkä liikkeensä eloisia, Prudencen jäykkyys haki vertaistaan sahoilta,
mistä hänenlaisiaan haettiin tanssiparketille tavallisesti pintamateriaalina,
Hänen askeleensa eivät vieneet minnekään muualle kuin korin alle, sinne hän
vaipui, Prudencen tähdenlento kesti kaksi viikkoa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Suhde poikaan kesti kauemmin. Prudence leikitti kaupunginagronomin
perheen puolivuotiasta kuopustyttöä, kun vauvan vanhemmat joutuivat lähtemään
töihin tai ostoksille. Prudence oli hyvä lastenhoitaja, luotettava ja
hiljainen. Hän istui usein autotallissa vauvan kanssa, istui autonrenkaiden
päällä ja pojan moottoripyörän satulassa, salli pojan punnita normaalisti
kehittynyttä poveaan ja hypistellä ruosteenpunaisia karvojaan, lypsi viilein
käsin pojasta kuivat ja vaihtoi vauvan vaipat, kiinni jäätyään hän vaihtoi
pojan kanssa kihlat. He viettivät koko kesän ja korjuukauden yhdessä,
kuluttivat lämpimät yöt moottoripyörällä ja pientareilla, omenalaareilla ja
pakkauslaatikoilla, koko pitkän syksyn he harjoittelivat yhdessäoloa. Poika
siemensi oman tarhan tuotteita ja syksyllä Prudence oli edelleen neitsyt, kun
hän riisui omenarangan nimettömästään ja muutti isänsä kanssa Kaliforniaan.<o:p></o:p></span></div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"></span><br />
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"><br clear="all" style="page-break-before: always;" />
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0Kh4TfH41WTsJrBqQiCMI94XQzvYxejGjYrEMm570CYlNifznn-AQVti0zXJjwrcn3XnKrGkFEwtrJsF2BX7dtTnpPT9yYSGG677IyHaD5ATqPq6il45jbTUMUh1xwskKCLgg10E12cY/s1600/luppu2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0Kh4TfH41WTsJrBqQiCMI94XQzvYxejGjYrEMm570CYlNifznn-AQVti0zXJjwrcn3XnKrGkFEwtrJsF2BX7dtTnpPT9yYSGG677IyHaD5ATqPq6il45jbTUMUh1xwskKCLgg10E12cY/s320/luppu2.jpg" width="267" /></a></div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"><br clear="all" style="page-break-before: always;" />
</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8043337388326477164.post-83038575628053455682013-07-08T16:53:00.002-07:002013-07-09T12:43:09.614-07:00Chicagolainen esikartano<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFkVC8F4bzPzTzmKrx5ZlmzDYBlcQ6WtqgNLtONDlKKxc0PS1IJNf1L7wNzMbZJXF0xEqyzmw_5JLe5uPh7ta1Ve3nx0jI-vv36ZegT75hBYhJmWn3dtV4vPPkN2q6b1X85DrK4Zd4LwE/s1600/IMG_0002_NEW_0001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFkVC8F4bzPzTzmKrx5ZlmzDYBlcQ6WtqgNLtONDlKKxc0PS1IJNf1L7wNzMbZJXF0xEqyzmw_5JLe5uPh7ta1Ve3nx0jI-vv36ZegT75hBYhJmWn3dtV4vPPkN2q6b1X85DrK4Zd4LwE/s1600/IMG_0002_NEW_0001.jpg" height="400" width="338" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<span lang="FI" style="font-size: x-small;">Ennen matineaa esitetään
lämpiössä </span><br />
<span lang="FI" style="font-size: x-small;"><i>Chicagolainen esikartano</i>. </span><br />
<span lang="FI" style="font-size: x-small;">Ajankohta on lähitulevaisuus. </span><br />
<span lang="FI" style="font-size: x-small;">Esitys
perustuu Joey Moobsin vankilavihkoihin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<span lang="FI" style="font-size: x-small;">Ensimmäinen näytös: <i>San
Francisco Mime Troupe</i> <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<span lang="FI" style="font-size: x-small;">Toinen näytös: <i>Virginia
City</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<span lang="FI" style="font-size: x-small;">Väliaika. </span><br />
<span lang="FI" style="font-size: x-small;">Lämpiössä miesten
keskusteluja. <i>Vierastunti. </i> </span><br />
<span lang="FI" style="font-size: x-small;">Perustuu J. Moobsin vankilavihkoihin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<span lang="FI" style="font-size: x-small;">Kolmas näytös: <i>Red Dog <o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<span lang="FI" style="font-size: x-small;">Neljäs näytös: <i>Golden Gate
Park <o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<span lang="FI" style="font-size: x-small;">Dramatisoinut Daniel
Davidovitsch, valot ja tehosteet Budder Skin</span><br />
<span lang="FI" style="font-size: x-small;"> musiikkijuonnot Joshua
Wood. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><span style="font-size: x-small;">Esitys on taltioitu
ensimmäisen kerran vuonna 1965.</span></span><br />
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><span style="font-size: x-small;"> Yhteistyössä mukana ravintola Swan Song,</span></span><br />
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><span style="font-size: x-small;"> radioasema <b>KCHI, 107 MHz</b>,</span></span><br />
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><span style="font-size: x-small;"> Warner Brothers sekä Stanford University. </span><o:p></o:p></span></div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"><br clear="all" style="page-break-before: always;" />
</span>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br />
<br />
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"> </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVb9ByiZ_z8Fzt-vMjYnkxuGmM8du5kBQE4Pbk1hImYz-85-lvWinwVfZuNaOUKI7725y_MDIyJdLbgUPX_YU6opoWN_C8IzZQgji_edgbcK1UadSKul9C-A72q6R0zeIGSp-XeNKzSXY/s1600/IMG4_0003_NEW.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVb9ByiZ_z8Fzt-vMjYnkxuGmM8du5kBQE4Pbk1hImYz-85-lvWinwVfZuNaOUKI7725y_MDIyJdLbgUPX_YU6opoWN_C8IzZQgji_edgbcK1UadSKul9C-A72q6R0zeIGSp-XeNKzSXY/s1600/IMG4_0003_NEW.jpg" height="174" width="320" /></a></span></div>
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><br /></span><br />
<br />
<br />
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><br /><o:p></o:p></span>
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><br /><o:p></o:p></span>
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><br /><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;"><span style="font-size: large;">Chicagolainen
esikartano</span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Vankilabussi jätti meidät tyhjälle
linja-autoasemalle. Sadeviittaan hautautunut vartija alkoi heitellä
pahvilaatikoita, kasseja ja matkalaukkuja tavaratilasta laiturille, kaupungin
virkailija jakoi piletit niille, jotka olivat menossa yöksi puolimatkantaloon,
poliisiauto seisoi sivumpana. Katselin ympärilleni. Aseman sisäpuolella
vilkkuva loisteputki valaisi miehiään odottavien naisten kasvoja, ikkunaruudun
edessä hyppi lapsia, penkeillä istui käsiinsä tuijottavia vanhuksia. Räntäsade
piti heidät sisällä. Päivän aikana satanut lumi oli muuttunut likaisen ruskeaksi,
peräkärryä vetävä Corvair heitti loskaa meidän matkatavaroiden päälle, vartija
heristi välinpitämättömästi nyrkkiään tuulilasin takana virnistelevälle
lihavalle naamalle. <o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Noukin merimieskassini kuralätäköstä ja kiersin
katoksen alta aseman seinustalle. Ikkunalla norkoileva pikkutyttö seurasi
menoani. En ollut hänen isänsä. <o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Laiturien takana seisovan ruosteisen Fordin valot
välähtivät. Pistin juoksuksi, kun sen ovi heilahti auki, olin liukastua, jalat
tuntuivat pitkän istumisen jälkeen huterilta. Sain tarrattua ensin Fordin
lavasta ja sitten sen edestakaisin heiluvasta ovesta kiinni, hyppäsin sisään,
hytissä haisi raudalta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Me emme kätelleet taikka veljeilleet. Minä
puristin kassia sylissäni ja Josh keskittyi ajamiseen. Ford jyrisi varikolta
keskikaupunkiin, lumivallien läpi teollisuusalueelle, kiersi puomeilla suljetun
tasoristeyksen, tavarajunan pilli rääkäisi varoituksensa, Josh hymyili.
Tavara-aseman kohdalta hän kääntyi Chicagoon johtavalle pikatielle. — Siitäs
saivat. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Rauhoitu, sotasankari. Eihän tässä mikään
kiire ole. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Ei minulla ainakaan. Niin lujaa ei kukaan
pysty ajamaan, että minä olisin saanut menettämäni vuodet kiinni. Hytti alkoi
kylpeä valossa. Aivan kuin joku olisi sytyttänyt lampun. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ei saakeli. Josh vilkaisi taakseen, ja auto
alkoi saman tien heittelehtiä. — Ne on taas ihan takapuolessa kiinni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Varjostin silmiäni kääntyessäni katsomaan
hytin pikkuikkunasta. Corvair vilkutteli ajovalojaan. Katulyhtyjen viistäessä
auton yli näin etupenkillä kolme valkoista naamaa aukomassa suutaan. Ne puivat
meille nyrkkiään. Niiden peräkärry pomppi puolelta toiselle — Mitähän niillä on
asiaa? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Kiusallaan, perhanat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Heilahdin kumoon, kun Josh polkaisi jarrun
pohjaan. Olin lattialla Fordin liukuessa hitaasti tien poikki, ja löin polveni
sen tömähtäessä kylki edellä keskikaistan korokkeeseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Kiipesin takaisin penkille. Fordin keula
osoitti väärään suuntaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Mitä minä sanoin, Josh virnisti. Hän työnsi
villamyssyn takaraivolleen ja levitti tupakkavehkeet syliinsä. — Perässä
roikkujien kantti ei tosipaikan tullen ikinä riitä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Hullu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Josh kääri sätkän ennen kuin ryhtyi kääntämään
Fordia ympäri. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Corvairia saati peräkärryä ei matkan aikana
enää näkynyt. Ei paljon mitään muutakaan. Räntä läsähteli tuulilasiin. Tie oli
sohjon peitossa. Chicagon suunnasta tulevat autot tuntuivat ryömivän vastaan.
Laskin valoja. Polveen sattui. Penkin repaleisista pehmusteista tihkui raudalta
haisevaa märkää housujen läpi. Laskin kymmeneen ja pidemmälle. Polvessani
tykyttävä kivun perusteella laskin pulssini ja pääsin sataan. Pyyhkijä lakaisi
laiskasti tuulilasia, piti pitkän tauon ennen kuin notkahti alas, yhä
uudelleen, aina tuhanteen saakka. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Istuimme mitään sanomatta perille asti. Tie
vaihtui ja leveni. Monta vierekkäistä kaistaa ylitti Calumetin ja nousi South
Siden päältä kohti keskustaa. Ford nousi rampille ja laskeutui alas 63<sup>rd</sup>
Streetille. Liittymän alla oli peltihökkeleitä, edempänä kyyristeli rivi
tiilisiä vuokrakasarmeja, sen jälkeen alkoivat varastot. Katuvalot ulottuivat
lumisten verkkoaitojen yli tyhjille tonteille. Josh hidasti vauhtia. — Tuossa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Pyyhkäisin sivuikkunaan tiivistyneen kosteuden
hihaani ja painoin kasvoni kiinni lasiin. Sateen tummentamassa seinässä luki
sinapinkeltaisin kirjaimin McCormick. Katsoin kadun molemmille puolille, pyyhin
ikkunoita ja katsoin taakseni kuullessani tutun äänen. Pohjoiseen menevä juna.
Ilmaradan teräksinen luuranko huojui räntäsateen keskellä, sen tuntui kaatuvan,
kiskot kolisivat ja Fordin runko tärisi. Samoin Joshin tulitikkua pitelevä
käsi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Ilmarata oli kaikki mitä 63<sup>rd </sup>Streetistä
oli jäljellä. Kaiken muun ne olivat hajottaneet ja siivonneet. Hyvä juttu.
Ennen olikin paljon rumempaa. Eikä ollut katuvaloja. Ennen ei ollut mitään
varastettavaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Josh hymyili hämillisenä. Vekslasi vaihteita,
hyräili jotain vanhaa gospelia, olisi jatkanut sitä vaikka kuinka kauan ellen
olisi keskeyttänyt häntä. — Ajetaan eteenpäin. Mitä me täällä enää tehdään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Josh ajoi Evergreen Parkin ohi Ciceroon
johtavalle tielle ja sieltä kohti lentokenttää. Hetken aikaa ehti näyttää
hyvältä, sitten autot kävivät vanhemmiksi ja talot huonommiksi, joutomaalle
pystytetty Pepsi Cola -mainos oli kaatunut. Liikkeiden ikkunoissa oli
ristikoita, sohjon läpi rämpivillä vanhoilla naisilla oli paksut jalat.
Kadunkulmissa seisoksiva jengi oli vetänyt kaulukset pystyyn, parin kaverin
tukkalaitteen päällä kimalteli ohut lumikerros. Josh käänsi auton lentokentän
pysäköintialueelle ja sammutti moottorin. Hän pudotti tupakkamassin, kumarruin
poimiminaan sen lattialta. Penkin alla oli mytty sanomalehtiä ja trasseliin kääritty
haulikko. Olin lyönyt polveni sen piippuun. Josh heitti sätkätarpeet penkille.
— Kaiken varalta, hän mutisi. — Pyssy pitää olla. Kaikista keikoista ei aina
tiedä miten ne päättyy.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Murensin tupakan joukkoon marihuanaa, pyöritin
sätkäpaperia kömpelösti sormieni välissä ja sain aikaiseksi jonkinlaisen
jointin. Sytytin sen ja työnsin Joshin suuhun. Hän veti pitkät savut, nojasi
penkkiä vasten </span><span lang="FI" style="font-size: 12pt;">ja sulki silmänsä.
— Isä Allahille kiitos tästäkin päivästä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Niillä kundeilla oli ne afrot, sanoin hetken
tauon jälkeen. — Niin kuin päässä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ja sinulla ei ole tukkaa lainkaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Meille ei tullut muotilehtiä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Menee ainakin kaksi vuotta että saat
kasvatettua samanlaisen. Josh nyökkäsi jalkatilassa lojuvaa lehtimyttyä kohti.
— Malkyn nimi on sivulla seitsemän, jos kiinnostaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Kaavin Cash Boxin listasivut penkille, vedin
ne varovaisesti irti toisistaan ja sain sivun seitsemän melkein ehjänä käteeni.
Sivun alalaidassa oli länsirannikon jukeboksien myyntilista. Sijalla 37,
punakynällä ympyröitynä oli <i>Off Innocence & Prudence. </i></span><span style="font-size: 12pt;">Esittäjänä
Justine and the Convicts.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Eihän tässä ole Malkyn nimeä…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— On säveltäjän kohdalla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Minä en näe lukea niin pientä.
”Viattomuudesta ja viisaudesta”. Mikä siihen kaveriin on oikein mennyt?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Onko kappale soinut teidän keskusradiossa?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— No ei varmasti ole.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Se muistuttaa aika tavalla isäsi levyttämää
bluesia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ei minulla ole isää. Heitin lehden lattialle
ja tönäisin oven auki. Sulloin merimieskassini penkin alle, jätin Joshin
istumaan autoon ja onnuin pysäköintialueen ympäri hammasta purren. Lumeen
peittyneiden autojen takaa kohosi Midwayn lennonjohtotorni, terminaalin takana
näkyi rivi pienlentokoneita, ja siinä se taas tuli, musta Corvair, Kalifornian
kilvissä. Se kaarsi Joshin Fordin viereen, peräkärryn pressun alta erotti
pystybasson ääriviivat. Malky McPherson nousi autosta. Hänellä oli pullo
kädessä. — Tervetuloa elävien kirjoihin, Joey Moobs! Mitä kuuluu?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Josh tuli niska kyyryssä ulos Fordista, hän
varjeli sätkää kouransa sisässä ja tönäisi Malkya taskulampulla vatsaan niin,
että pullo tipahti tämän kädestä asvalttiin. He sättivät toisiaan kauan. Malky
varsinkin oli loukkaantunut. Hänen toverinsa istuivat nolon näköisinä
Corvairissa. Joshin talvitakin kahtia taitettu hiha lepatti tuulessa, kun hän
vinkkasi minut seuraamaan mukanaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Heipä hei, sanoin lasinsirpaleita keräävälle
Malkylle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Nähdään kohta, hän yritti vastata pirteästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">En ollut kuulevinani. Malky oli juoppo. Josh
oli sentään sotasankari. Ja invalidi. Kun hän oli toipunut sotilassairaalassa,
piti Elijah Muhammadin moskeija Joshin perheestä huolta, sairaalasta päästyään
Joshin asioista huolehti terästyöläistenliitto. Hänet oli viety autosaattueessa
valimolle, missä hänen oli pakko juoda viinaa ja kiivetä nosturikoppiin. Josh
oli siirrellyt sähköroikan avulla harkkovaunuja kiskoilta toisille ja
virnuillut lehtimiehille. Siitä selvittyään hän pääsi vanhojen työkavereidensa
seuraan puhumaan muslimiasiaa. Hän oli kertonut löytäneensä Allahin Vietnamiin
jättämänsä käsivarren tilalle ja muuttaneensa nimensä. Valimon luottamusmiehen
mielestä se ei ollut sopivaa. Josh oli kävellyt kotiin. Mutta ei hän ole
katkera. Hän on Josh 3X. Se on hyvä nimi. Paljon parempi kuin se vanha, joka
oli etelän puuvillapeltoja hallinneen isännän antama. Numero kolmonen X:n
edessä tarkoitti sitä että kaksi muuta Josephia oli ehtinyt vetää nimensä
moskeijan jäsenluetteloon ennen meidän Joshia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Liukastelin pysäköintialueen poikki Joshin
jäljessä. Melkein kymmenen vuotta vanhat lakeerikenkäni eivät olleet koskaan
pitäneet vettä eivätkä ne olleet muutenkaan käytännölliset. Ei minun vanhoissa
vaatteissanikaan ollut kehumista, ne olivat jääneet pieniksi. Pitäisi hankkia
paljon uutta päälle, jotain lämmintä. Ensimmäiseksi ostaisin samanlaiset
pitkävartiset, paksupohjaiset saappaat, joilla oli ollut hyvä mittailla
kävelypihaa. Ne saappaat vain paranivat vanhetessaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Ehdin Joshin rinnalle ja autoin häntä
nousemaan matalan takorauta-aidan yli. Kiipesin itse perässä. Maahan
tipahtaessani kuului jalkojeni alta syvä pulaus. — Saatana. Vedin jalkani irti
savesta, ja sitten kenkäni. Hypähtelin paljain jaloin koskemattoman lumen
poikki, ohi valkoisten puuristien ja valkoisen kappelin. Krematorion piipusta
nousi mustaa savua, lehdettömien puiden alaoksille kerääntyneet naakat olivat
samanvärisiä. Linnut kähähtelivät juostessani niiden alta ja räpistelivät
siipiään kiukkuisina, suojasin vaistomaisesti päälakeani ja kolhaisin itseäni
kengänkorolla. Joshin selkä oli kadonnut pimeyteen, mutta kuulin hänen
puheensa, hän puhui itsekseen. Hänen äänensä johdatti minut puiden alta
käytävien taa, ohi viimeisen polun, syvälle hautausmaan sydämeen, vanhalle
puolelle missä kivet olivat kaatuneet ja puut kasvoivat isommiksi. Joshin
taskulampun keltainen valo tähtäili ruosteen puhkomia ristejä ja sammaleisia
paasia, oli yhtä hiljaista kuin sellissä yökellon jälkeen. Sohjo lätisi
jalkapohjien alla kuin naapurilaverilla heittelehtivä naapuri, taskulamppu
piirsi pimeyteen samanlaisen kaaren kuin Jolietin länsimuuria kiertävä
valonheitin.<o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">— Istahdetaan tähän vähäksi aikaa, Josh ääni kuiskasi
pimeästä. — Niin kauan että valkenee.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Hyvä ajatus, vastasin tavallisella äänellä.
— Täällä ei kukaan tule kyselemään tyhmiä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ei liioin tarjoamaan paukkua, Josh naurahti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Tai lämmintä kättä.<o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">—
Tule lähemmäksi… Josh lakaisi lunta hautakiven päältä, jossa ei lukenut mitään
muuta kuin vuosiluku: 1959. Hän hengitti raskaasti ja hieroi kahtiataitetun
takin alla heiluvaa kädentynkäänsä, hän hankkisi paremman kiven, jos vain
haluaisin. Tämän Josh oli löytänyt veistämöltä ja ottanut lainaan. Hän ei ollut
aivan varma oliko kivi oikeassa kohtaa. Niin että me saatoimme olla aivan
väärässä paikassa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ajatus tässä on tärkeintä, Joey. <o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">— Aivan totta. <o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Yhtä
hyvin me olisimme voineeet mennä johonkin lämpimään paikkaan itkemään
meinneitä. Minä olisin voinut jäädä yöksi vaikka Jolietin linja-autoasemalle.
Aikatauluissa on enemmän luettavaa kuin hautakivissä. Mutta ei. Joshin mielestä
kello kaksitoista yöllä käydään hautakivillä, ja muut saavat sillä välin
odottaa lentokentän parkkipaikalla. Josh hyräili hautakiven alla makaavan Ed
Wilsonin bluesia, lauloi jumalan tuomiosta ja jumalan lampaista siitä
huolimatta että uskoi eri jumalaan. Hän lauloi vaikka oli menettänyt kätensä ja
työpaikkansa ja kotona parkui jonkun toisen tekemä vauva. <o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">— Lauloitko sinä viidakossakin? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Pimeydestä lensi ohitseni kipinäkaari. — Kun
on tarpeeksi kylmä, niin lopulta on vain turta, Josh kuului sanovan. — Mutta
kun on kuuma, niin silloin palavat silmätkin, hänen äänensä hidastui matkalla.
— Jos olisin saanut valita, olisin jäätynyt isäsi rinnalle. Se olisi ollut
kohtuullista. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Vai kohtuullista? toistin ärtyneenä. — Eikä
se muuten kuollut kylmään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Kuvaannollisesti ehkä kuitenkin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Anna olla, sotasankari.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Josh kohautti olkapäitään turhautuneena ja
kyykistyi tupakkamassinsa ääreen. Hänen rintapielessään roikkuva metallinpala
hohti himmeästi taskulampun valossa. Se oli purppurasydän, siinä oli Geroge
Washingtonin profiili ja sinipunainen silkkinauha. Ei kovin kaksinen korvaus
käsivarresta. Jotain kuitenkin. Killuttimella sai ilmaista ruokaa ja tupakkaa
niin paljon kuin jaksoi vetää. South Siden jengit tarjosivat ruohon. Josh
poltti paljon. Silloin kun hän oli vielä soittanut, hän oli juonut, nyt kitara
oli kanissa. Näppäilykynnet olivat vielä tallella. Kukapa niitä olisi
leikannut. Ei ainakaan Joshin vaimo, joka ei olisi halunnut päästää Joshia
sotaan alunperinkään, se olisi halunnut pitää aisankannattajan kotona, nyt oli
liian myöhäistä katua. Ja kynnet kasvoivat. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Normaalisti silloin mentiin Sam Beechumin
tavernaan, kun kotona meni huonosti, mutta joskus vuosi sitten Josh oli
poikennut radaltaan ja eksynyt jurripäissään värväystoimistoon. Kukaan ei häntä
sinne pakottanut, vielä vähemmän armeijaan. Miehellä oli ikää yli kolmekymmentä
ja perhe elätettävänä, ei sellaisia yksi sota kaipaa. Joshin valehteli olevansa
naimaton ja työtön. Sen kunniaksi hän sai junalipun Amerikan halki, varrasti
Floridan leirillä hiekkasäkkejä ja alligaattoreita ja piti hemmetin lystiä
monta kuukautta. Kuubalaisista katunaisista voisi tehdä monta iskevää laulua.
Ehkei nyt enää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Lähtiessään Floridasta Josh oli ollut
molempikätinen kitaristi, nyt hän tuskin pystyy heiluttamaan edes marakassia.
Josh oli ollut vapaa mennessään sotaan, hänellä oli ollut vapaus jättää
vaimonsa ja hän oli käyttänyt vapautensa juuri niin kuin tahtoi. Vapaana ei ole
helppo olla. Kohta minäkin sen taas tajuaisin, mutta tällä hetkellä olin vielä
kevyesti niskan päällä. Joshilla oli paljon vaikeampaa. Hän oli päässyt valtion
laskuun taistelulaivalla Japaniin ja lentokoneella Vietnamiin, ansainnut mitalin
nopeammin kuin ehti oppia asemapaikkansa koordinaatit ja palanut parahiksi
kotiin ennen kuin vauva syntyi. Hän oli käynyt vain kääntymässä, ei ollut
ehtinyt edes lähettää postikorttia. Jossain lähellä Saigonia se oli, siellä
missä kaikki hokivat ”Tet, Tet”. Heidät oli purettu DC-7:n rahtitilasta, ei
tarvinnut ottaa edes täyspakkauksia, kohteena oli ollut tyhjä kukkula, sitä
kutsuttiin nimellä helppo nakki. Heidän joukkueenjohtajansa tuli Appalakeilta,
kersantin pikkuveli oli ongittu riisipellosta bambukeppi kurkussa ja tikkuja
kiveksissä, joka iikka halusi kostaa pikkuveljen puolesta, se oli päivän
selvää. Solakat kaupunkilaispojat ja vantterat maalaispojat riensivät yhtä
jalkaa kohti kukkulaa kuin palkkapäivänä baariin, puutuneet kintut naukuivat
tyytyväisinä, koneessa oli ollut kylmä ja kova meteli, kuormurissa oli moni
alkanut voida pahoin, nyt oli toista. Vietnam tuoksui mätäneviltä kasveilta ja
kostealta maalta, Josh muistaisi hajun lopun ikänsä. Kersantti piiskasi
miehiinsä vauhtia, hän kehui heitä ja kannusti. He olivat eturivin iskujoukko,
patamustien pallinaamojen kärkikaarti ja puuvillapeltojen parhaimmisto. Pumpum,
ilmassa lensi irtoraajoja ja putoavia päitä. Vaatteidenriekaleita roikkui
ansalangoista, lihaa keppien nenässä. Saniaisten alla huudettiin äidin nimeä ja
vaimon nimeä, jumalannimeen siellä huudettiin kuin leipää jonossa. Kersantti
Appalakki tyhjensi puoliautomaattinsa taivaalle ja huusi miehilleen niin
rumasti että olisi kotioloissa saanut isän kädestä. Kersantti komensi
tulikasteeseen laonneita räkäpäitä kokoamaan luunsa ja lopettamaan poraamisen,
hänen huutonsa sai jotkut karkaamaan pystyyn ja karjumaan yhtä kovaa takaisin,
äänet katkesivat yksitellen, kun kukkulan laella räkivä konekivääri tikkasi
miehet nippuun. Vain kersantti edelleen rinteessä. Hän latasi menemään niin
huonoa sarjaa että siihen kuolivat vain taivaan linnut, uhkasi koko remmiä
sotaoikeudella ellei itse ampuisi ensin ja sen sanottuaan lensi kuin pyykkikori
saniaisten sekaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Josh nosti naamansa turpeesta. Tulitus oli
lakannut, korvissa soi tehtaanpilli ja siinä hetkisen hiljaisuudessa oli hetki
aikaa kokoilla ajatuksiaan. Josh veti kiväärin altaan, nosti sen lehvien
yläpuolelle ja ampui laukauksen, yhden ainoan laukauksen, sen jälkeen kivääri
löi tyhjää. Se oli Rockolan valmistama M1, jukeboksitehtaan sotaponnistus,
tiltissä ulkomaillakin. Josh yritti turhaan ronkkia kiväärin eloa. Olisi tehnyt
mieli vaatia rahat takaisin mutta sen sijaan hän käpertyi kerälle, kun
kiinalaisvalmisteinen konekivääri alkoi haravoida heinikkoa. Kersantti
Appalakin tukahtunut ääni nousi jostain näkymättömistä, lehvien alta, maan
sisästä. Josh katseli pilvetöntä taivasta ja puiden latvoja, korvissa soi,
päässä humisi, kersantin sanoista ei saanut selvää mutta rytmi oli valittava, <i>minne
sinä olet menossa, veljeni? </i>Josh hyräili, <i>ase kädessä kultani luo</i>,
ääni vastasi, eikä Josh enää kuvitellut liikoja. Kukaan ei kotona odottanut
häntä, vaimo odotti lasta väärälle miehelle ja ne muut ystävät, jotka eivät
tulleet takaovesta maitopullon kanssa, olivat kuolleita tai vankilassa. Josh
teki päätöksensä maatessaan saniaisten alla, hakatessaan kiväärin tukkia
juurakkoon, hajottaessaan lukon osiin ja puhaltaessaan piippuun surumielisen
huiluääneen. <i>Nyt loppuu leikki, nyt
alkaa metsästys. </i>Kuunneltuaan kersantin itkemän vuoristoballadin
loppuun Josh nousi, pudotti aseensa ja varjosti silmiään nähdäkseen kukkulan
laella piileskelevän vihollisen ennen kuin se eliminoisi käsittämättömän
huonosti liikkeelle lähteneen päivän. Josh oli kuin irlantilaisen baarin mustavihreä
mainoskyltti mainostamassa aseetonta mieltä, alarinteessä huudettiin hullua
painumaan maihin, mutta ei, Josh halusi solmia uusia tuttavuuksia ja päättää
päivänsä kauniisti, hän halusi oikaista koipensa ja rentoutua, hän halusi
juotavaa ja kahlasi saniaisten poikki kunnes kompastui kersanttiin. Joshin
suuta kuivasi. Hän otti kersantin vyöltä vesipullon, huuhteli kasvonsa ja
kurkkunsa, työnsi kersantin miinakuopan reunalta alas ja kysyi: ”Onko hyvä nyt,
onko kaikki hyvin?” Sen jälkeen hän alkoi kerätä kersantille seuraa. Hän käänsi
selkänsä viholliselle, riisui ylävartalonsa paljaaksi, haki haavoittuneet ensin
ja jätti kuolleet odottamaan, kasasi kuopan pohjalle nätin pinon
lasareettivalmista tavaraa niin kuin vain tehdasneekeri osaa ja jutteli veljille
kuin isä lapsilleen. Josh istui alas, kun tiedustelujoukot tulivat avuksi. Ne
eivät olleetkaan mitään täydennyssakkaa, niillä oli paremmat pyssyt, parempi
ääni ja nopeat jalat. Ne ohittivat katkenneet ansalangat heittämällä, talloivat
tielleen osuneita ruumiita, kiljuivat ja ampuivat ylittäessään miinakuopan ja
nousivat kukkulan laelle kuin lauma häiriintyneitä hevosia. Josh painoi päänsä,
kun ne tulivat alas. Rytinä imaisi korvat lukkoon.<o:p></o:p></span></div>
<div align="left" class="MsoBodyText" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Josh
tyhjensi juomavesipullon kasvoilleen. Hän sytytti savukkeen ja kysyi veljiltään
neuvoa, kun nämä eivät vastanneet hän kapusi tiedustelujoukkojen savuaville
jäänteille, koppasi bronxia puhuvan jermun kainaloonsa, kukkulalta räsähti ja
kaverin pää levisi Joshin vatsalle. Josh veti pitkät henkisavut, pidätteli oksennusta
ja ryömi seuraavan sotilaan luokse, tämä valitteli silmiään, ei niitä ollut
enää, äänihuulet olivat sentään tallella ja kotona odotti morsian, voi kunpa
vielä pääsisi hänet näkemään ja silloin he eivät enää koskaan –. Tsuk, sotamies
vaikeni laakista. Josh seisoi rinteessä ruumis reppuselässä, hieman
etukumarassa, oli yhtä aikaa alistunut ja nenäkäs, ainakin sekava hän oli, hän
pissasi housuihinsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ihan totta? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Siinä ei ole mitään kummallista, Joey. Olin
viimeksi tehnyt tarpeeni rahtikoneen jerrykannuun ja siitä oli ikuisuus.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Muurin takaa törähtänyt äänimerkki säikäytti
naakkaparven lentoon ja oksilta alkoi varista vesipisaroita. Josh sylkäisi
vettyneen sätkän lumeen. — Kylläpä heillä on kiire… <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Teputtelin paikallani. Jalkoja palelsi. Muurin
takana olisi odottanut lämmin auto, kaksi autoa jos tarkkoja ollaan, toinen
auto oli vain vähän tarkka asiakkaistaan. — Ne eivät sitten ampuneet sinua?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Eivät.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Jos ne olivat kuolleet nauruun?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Minä ajattelin, että mitä jos ne eivät näe
minua, Josh mutisi. — Että mitä jos minä olinkin näkymätön, jotenkin
yliluonnollinen… Hän huomasi epäluuloisen katseeni ja tarkensi: — Tai kuollut.
Jos minä olinkin jo henkiolento, niin minä ajattelin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Meinaat että olisit kuoltuasi jäänyt
keräämään ruumiita?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ei vaan haavoittuneita, Joey. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ja päästänyt allesi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Mistä sen tietää mitä kuoltuaan tekee.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Jollei tiedä elävänäkään, vai? Hakkasin
käsiäni yhteen ja poljin paikallani, olin kuin neekerimusikaalin hupitanssija,
Joshia ei tuntunut paleltavan. Hän oli jossain kaukana saniaisten seassa,
paikassa jonka koordinaateissa ei mainittu kiinalaista konekivääriä eikä
miinoja. Vedin henkeeni kylmää ilmaa ja märkää räntää ja halpaa tupakkaa,
hengitin kotikaupunkiani ja annoin Joshin mennä. Hän seisoi rinteessä lähellä
Saigonia, kaupungin valonkajon saattoi kuulemma erottaa yötaivaalla, ruumis
selässään, lahje märkänä ja tuntenut olonsa helpottuneeksi. Hän oli todennut
olevansa jumalan valittu ja kiskonut uuden miehen esiin aluskasvillisuuden
seasta ja yläkerta kiitti. Se oli niin tarkkaa työtä ettei edes ampumaradalla.
Sitkeimmät konkarit karjuivat Joshia häipymään, toiset rukoilivat pysymään
kaukana, osa halasi ja nyyhkytti. Josh oli tottunut lapsiin, niiden
kiukutteluihin ja niiden lohduttomuuteen. Hän nosti seitsemän huutavaa, kiukuttelevaa
ja itkevää sotilasta saniaisten alta, eikä enää hämmästynyt, kun yksikään
kukkulalta laskettu luoti ei osunut väärään maaliin. Toista oli takalinjojen
toiminta. Sieltä alkoi ropsia hajanaista suojatulta suoraan päälle. Josh palasi
miinakuoppaan, jutteli aseveljille rauhoittavia, kääri ruttojuuresta hauteita
niin kuin hänen äitinsä oli tehnyt, kun jalkapohjaan mennyt naula oli saanut
jalan turvoksiin, siellä viidakossa äiti oli lähelle ja ohjannut hänen käsiään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">—
Ruttojuuri kasvaa Vietnamissa isommaksi kuin meillä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Kas kun et parantanut haavoja pelkillä
käsilläsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ehkä paransinkin. Josh vilkaisi minua
syrjäkarein. — Mutta haavoittumaton minäkään en ollut, sitten kun omat
ampuivat. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Nekö sinua ampuivat?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ainakin yrittivät. Josh veti hartioita
kyyryyn ja potkaisi lunta. — Jotain kirvestä painavampaa ainakin jysähti
kypärääni. Minulta meni taju, hän jatkoi ja esitti kaatuvansa. — Heräsin paljon
myöhemmin kovaan meteliin, olin ollut aika kauan muissa maisemissa, tunnin
ehkä. Savu kirveli kurkussa, hän yski ja alkoi kääriä käsi kohmeessa uutta
sätkää. — Se oli kosaania. Meteli tuli helikoptereista. Roottoreiden lavat
välkkyivät auringossa ja taivaalta satoi mannaa merivoimien malliin. Minä
katselin sitä miinakuopan reunalta, minä hihkuin ja päätäni kivisti, taputin
villisti kun viidennen pataljoonan rallikypärät kiersivät ovaalia kukkulan
päällä ja vetivät viikatteella rinteen tasaiseksi, liekinheittimistä lähtenyt
lämmin tuuli kipristeli sieraimissa, ja sitten… Josh pudotti tyhjän
tulitikkuvihon lumeen. — Ne viipottivat takaisin etelään. Urakka ohi, puimurit
talliin ja kaljalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Vedin kengät jalkaani. — Sitten sinä sait
mitalin? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— En vaan jauhoin ruttojuurta huuleni alle ja
sovitin pahoja tekojani, Josh hymyili epävarmasti. — Tuskissaan itkevien veljieni
itku masensi enemmän kuin kuolleiden veljien vaitonaisuus, olin onnellinen
niiden puolesta, jotka olivat ylittäneet elämän autuudesta ylittävän rajan ja
siirtyneet sinne, missä ei enää kipua tunne, mutta ne jotka vielä etsivät
ulospääsyä huusivat, niitä oli paha kuunnella. Kersantti rähisi pikkuveljensä
kanssa, vihasi pomoaan ja hyvästeli serkkutyttönsä, tytöistä tulee aina paha
mieli. Minä puin vaatteet päälleni näyttääkseni asialliselta, kun meitä
tultaisiin hakemaan. Nukahtelin lyhyiksi hetkiksi. Hämärän laskeutuessa kuuli
miten ruohonkorsi taittui, lehdet nousivat korkealle, ne olivat kiinni
keltaisten naamojen päässä. Taistelukosketus!
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Shh…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Taistelukosketus, Josh kuiskasi ja kyykistyi
vierelleni. — Kuunteletko? Ne mustasilmäiset keltuaiset pudottautuivat minun
miinakuoppaani, näin ne silloin ensimmäisen kerran, kuinkas muutenkaan,
kaksitoista tuntia aiemmin olin lukenut rahtikoneessa Playboyta. Ne olivat
pieniä ja laihoja, ei lihaksista tietoakaan. Niiden joukossa oli nainenkin.
Sillä oli suu täynnä narua, sen terävät hampaat repivät siitä narusta säikeitä
ja olin varma että nyt menee henki, ajattelin että se kuristaa, muttei se
kuristanut. Se osoitti vyötäni ja saappaitani ja minä riisuin. Kypäräkin
kelpasi, vaikka siinä oli moukarinkokoinen lommo. Riisuin takkini ja paitani ja
ihokkaani ja housuni, kalsarini olivat likaiset, mutta mistä minä olisin voinut
tietää, että pääsen naisiin heti ensimmäisenä päivänä. Josh kieputti päätään. —
Paitsi ettei se nainen ei ollut kiinnostunut muusta kuin kersantista, jonka
kaulan se veti viidakkoveitsellä auki aataminomenan kohdalta. Meidän
joukkueeseen kuului yksi puertoricolainen, jolla oli pienet hurmurin viikset ja
suora tukka, hetken harkinnan jälkeen siitäkin laskettiin veri ulos. Sitten ne
keräsivät meidän aseet ja kamppeet. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Se ei voinut olla kovin viisasta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Kuinka niin?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Eivät ne varmaan niistä paljon kostuneet.
Housut pissassa ja pyssyt jumissa, kypärästä ei saa edes pottaa…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— En tiedä, Joey, ehkä ne keksivät niille
jotain käyttöä… Josh naurahti. — Siinä sitä sitten oltiin, kuule. Minä kintut
ristissä alastomien veljieni keskellä, helvetin tylyn näköisiä pikkuihmisiä
häärimässä siinä ympärillä ja minä sain suuren suuni auki. Minä sanoin, ettei
meistä ole vangeiksi, turha meitä on kuulustella, ei me edes tiedetä missä me
ollaan. Jotain sen suuntaista. Se nainen työnsi naamansa kiinni minun naamaani
ja kysyi rakastanko minä Ho Tsi Minhiä. Josh rypisti kulmiaan ja vilkaisi minua
nopeasti. — Ymmärrätkö sinä mitä se kysyi? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Joo.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Minä en ymmärtänyt. Minulla olisi ollut
paskat housuissa, mutta kun meitä ei ollut ruokittu sitten Japanin. Sitten se
sanoi että Ho Tsi diggaa meistä. Minä sanoin hyvä juttu. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Josh heilui levottomasti, tupakanpurut
karisivat lumelle. hänen sormensa olivat kohmeessa. Me emme enää kuulleet tai
kuunnelleet kadulle kärsimättömänä törähtelevää Corvairia, meillä meni aika
mukavasti. Korppi raakkui, aamuaurinko kurkotti muurin takaa osumatta vielä
meihin. Kun on tarpeeksi kylmä niin on lopulta lämmin, jotenkin niin Josh oli
sanonut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Ne katosivat yhtä ovelasti kuin olivat
tulleetkin, hän jatkoi. — Minä jäin siihen, ihmettelin vähän tuuriani mutta en
minä aivan aasi ollut, minulla oli vielä silmät päässä. Ne olivat lähtiessään
vetäneet alarinteeseen uudet ansalangat, sitä varten nainen oli nyhertänyt sitä
narua, se naru oli vedetty meiltä takavarikoituihin kranaatteihin ja minut ne
jättivät houkutuslinnuksi. Josh karaisi kurkkuaan. — Sen voin kertoa, että on
aika yksinäistä olla haaskalla se haaska. Käsitätkö? Ne odottivat että olisin
alkanut kiljua apua, minun olisi pitänyt houkutella seuraava joukkue meidän
muiden seuraksi, mutta mikä minä olen kiljumaan, minä olen rauhallinen kaveri
ja ruumiinkanto on raskasta puuhaa, en minä sitä loputtomiin olisi jaksanut…
Josh työnsi taskulampun vyöhönsä, kopautti lumet kantapäistään ja huusi sen
minkä jaksoi: — Tullaan, tullaan, saatanan pellet! Sitten hän madalsi ääntään.
— Miten sinä olisit toiminut, Joey-poika? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Kappelin harjalle kerääntyneet naakat lähtivät
yksi toisensa jälkeen lentoon. Korppi hyppelehti hautakivien välissä, minä tein
toispuoleista lumienkeliä isäpuoleni ruumiin päällä ja puhaltelin käteeni. —
Sinähän olisit voinut liittyä niihin. — Tiedä mikä kenraali nyt olisit. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Josh seurasi naakkojen menoa mietteissään. —
Minä olen kuitenkin amerikkalainen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Yksikätinen nekru sinä olet.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Josh oli maannut vietnamilaisessa
miinakuopassa ja katsellut tähtitaivasta. Juttuseuraa ei enää ollut, kaverit
olivat kuolleet tai tiesivät kohta kuolevansa. Joskus aamuyöllä ne tulivat
taas. Sen tiesi siitä että hämähäkit ja kärpäset häipyivät ensin, sitten sen
kuuli jo ilman mitään vaikeuksia. Ne olivat omia. Viidennen pataljoonan
mursulauma. Snorklaavat kumiveneet. Niiden teilaamiseen ei tarvittu muuta kuin
valonheitin. Josh kieräytti kersantin ruumiin kuopan reunalle ja yritti saada
sen pyörimään rinnettä alas, muttei se mihinkään pyörinyt. Hän sulloi ruumiin
nippuun, työnsi sitä edellään niin kuin pillerinpyörittäjä pyörittää
lantapalloa, ei pyörinyt vieläkään. Josh alkoi laskea elettyjä päiviä ja hyvin
vietettyjä öitä, oli kaiken päätteeksi todennut ettei ollut kummoinenkaan
keikka mutta kohta oltaisiin voiton puolella. Hän tarttui kersantti Appalakkia
nilkoista, pyörähti pari kierrosta paikallaan, sulki silmänsä ja huusi kuin
pentele lentäessään ruumiin mukana ansalankojen päälle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Pyhä jysäys. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Sinne päin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Lähdetäänkö?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Jep.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Kiipesimme aidan yli takaisin
pysäköintialueelle. Corvair kurvasi äkäisesti eteemme, Malkyn pyöreä naama oli
painunut ikkunaan. — Töpinäksi nyt, pojat!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— En minä ole mikään sankari, Josh sanoi
puistellessaan lahkeitaan lumesta. — Allahin nimeen en ole. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Iskin nyrkkini Corvairin ikkunaan ja sain
Malkyn hätkähtämään. — Paitsi että silloin sinä et tiennyt Allahista vielä
mitään, veli. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">Autoin Joshia nostamaan pystybasson
peräkärryltä Fordin lavalle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 12pt;">— Paljon vetoa niin tänäänkin sataa, hän
maiskautti suutaan tietäväisesti. <o:p></o:p></span></div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">— Toivottavasti sataa
rakeita, niin Malkyn kiulu halkeaa.</span>Unknownnoreply@blogger.com0