Mime Troupe - San Francisco

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS — SAN FRANCISCO MIME TROUPE

KPFA, 101 MHz 

”Huomenta alumnit, tutorit ja opiskelijakunta. Äskeinen Alabama Swing Mastersien esittämä kuorolaulu oli pastori Martin Luther King Juniorin toivekappale He’s got the Whole World in His Hands. Minä olen Joshua Wood, Kalifornian Yliopiston Berkeleyn toimipisteen riippumaton tiedonantaja taajuudella satayksi megahertsiä, ja elokuun viimeinen päivä vuonna kuusikymmentäkolme valkenee, kunhan sumu väistyy. Telepalvelumme väittää sinimustin kirjaimin, että Washingtonissa oli toissapäivänä enemmän rauhanmarssijoita kuin kaupungissa on asukkaita. Sama pitsinauha kertoo myös pääkaupunkimme ja Moskovan välille vedetystä punaisesta puhelinjohdosta, jonka avulla mister Kennedy ja mister Hrutshev voivat tulevaisuudessa ratkoa espanjaa puhuvilla saarilla tapahtuvat kriisit. Puhelinjohdon kunniaksi tekisi mieli soittaa Tähtilippu takaperin, mutta enpäs soitakaan vaan kauhon lautaselle mustaa musaa suoraan Detroitin liukuhihnoilta. Sitä ennen on telepalvelun tarjoamien uutisten ulkopuolelta kerrottava, että pintaliitäjien Stanfordissa, sen aina niin pehmeällä filosofian laitoksella, on tehty tutkimus, jonka mukaan kaikkein lähimpänä aivotonta kieltä on ruumiin kieli ja erityisesti sen afrikkalainen versio, tanssi. Tieto iski puutuneeseen päähäni kuin tuhat vahakynttilää. Nyt Martha & Vandellas esittää kappaleen Heat Wave. Minä olen Joshua Wood ja täällä KPFA:n studiossa on kuuma.”

VARHAISVUODET (kaupunginagronomin mukaan)

Prudence Wing syntyi elokuun alkupäivinä vuonna 1940 Twin Fallsin kaupungissa, Snake Riverin kaksihaaraisen putouksen juurella. Aivan synnytyssairaalan lähellä oli hedelmätukku, ja siellä pakkauslaatikoiden ja kuorma-autojen välissä, vuoden –36 mallin Pontiacissa, hänen äitinsä korkokengät potkivat auton sisäkattoa. Äidin tukahtunut voihke hukkui vesiputousten jylyyn ja raavaiden miesten huutoon, Prudencen isä käytti samalla hetkellä meklarin nuijaa omenalaarien äärellä käydyssä huutokaupassa, hän ei kuullut edes omaa ääntään.

Oli satokauden ensimmäinen päivä, ja Prudence ilmaantui maailmaan kesken punnitusten. Hänen jälkeisensä tuhrivat Pontiacin takapenkin ja hänen äitinsä pilasi auton sisustuksen, hedelmätukun lastauslaitureilla elettiin silloin kiihkeitä hetkiä, kuorma-autojen varjossa kiikkuva auto ei liiketoimia pysäyttänyt, se sai korkeintaan mielikuvituksen liikkeelle, elokuu oli hedelmällistä aikaa. Evelyn Wing erotti vauvan itsestään oksasaksilla ja oli tajuton, kun Cesar Wing löysi heidät.

Prudencen lapsuus oli verraten tavallinen. Hän varttui Jeromen maatalousoppilaitoksella, oppi tuntemaan omenatarhat ja päärynätarhat ennen lastentarhaa, ehti työntää suuhunsa toukkia ja kukkia ennen hilloa tai piirasta, hänen ensimmäisten sanojensa joukkoon kuuluivat pappa ja kakka, kypsä ja raaka, äidin nimen hän oppi kolmivuotiaana, kymmenvuotiaana hän halusi unohtaa äitinsä. Evelyn Wing, omaa sukua Humbert, katosi Twin Fallsista vuonna 1950, kesäpäivänseisauksen aattona. Hän oli ollut kattamassa koulun pihalle maissileipiä ja vattumehua, kun lannoitesäkkien takaa oli kaartanut sivuvaunullinen moottoripyörä. Evelyn Wing oli sitonut kermanvalkoisen, orkideakuvioisen liinan hiuksiinsa, suudellut mehulasin äärellä istuvaa tytärtään otsalle ja noussut sivuvaunuun. Sen koommin häntä ei Twin Fallsissa nähty. Prudencen antamien tuntomerkkien perusteella moottoripyörä tunnistettiin Indianiksi, pyörää ohjastanut tumma mies, jolla oli suojalasit ja nahkatakki, etsintäkuulutettiin.

Vuoden 1951 syyskuussa muuan viehekalastaja toimitti perhoon tarttuneen limaisen ja vihertyneen hartialiinan Jeromen poliisille. Twin Fallsin vasemman rannan puoleinen kalalampi naarattiin, mutta sen enempää kadonneen naisen tapaukseen viittaavaa todistusaineistoa ei pinnalle noussut. Kun tapaus oli kylmennyt, palautti Jeromen poliisi hartialiinan Evelyn Wingin omaisille, tätä ilmaisua käytettiin, sillä Prudencen äitiä pidettiin todennäköisin syin kuolleena. Prudence laittoi liinan pulsaattorikoneeseen. Hento kukkakuviointi katosi pesujauheen mukana, kalanhaju lähti valkaisuaineella.

Prudence kävi viisi ensimmäistä vuotta koulua aivan tavallisten pikkukaupungin lasten ja viljelijöiden puusta pudonneiden jälkeläisten rinnalla. Hän teki läksynsä väkirehulta tuoksuvassa rehtorinkansliassa, oppi isältään asiat jotka viljelijöiden lasten olisi pitänyt tietää syntyjään, tiesi jo nuorena että säätiedotuksiin uskova korjasi huonoa satoa ja se joka laittoi elämänsä herraan loi ikänsä lantaa. Hän uskoi, kun isä niin sanoi, että ainoastaan kuolema ja kemia olivat luotettavia, ja jumala niitä varten joilla ei ollut varaa lannoitteisiin. Ehkä isän kädenjälki rajasi Prudencen ajattelua, mene ja tiedä, mutta hänen arvosanansa olivat lähes poikkeuksetta kiitettäviä. Vain ainekirjoitus tuotti vaikeuksia. Rehtorin tyttären lauseissa ei käytetty korulauseita vaan raskaalla kädellä leveää merkkauskynää, sivut oli kirjoitettu lukukelvottomalla käsialalla marginaalista marginaaliin, aine oli valmis vasta kun sivut päättyivät, kynät loppuivat ja Cesar Wing antoi luvan sammuttaa valot, aika käydä nukkumaan.

Nukkuessaan Prudence kasvoi. Hän oli konfirmaatiotilaisuuden näyttävin tyttö, todennäköisesti jo silloin melkein kuusi jalkaa pitkä, vantterajalkainen jätti, jolla oli raameja vaikka muille jakaa. Valokuvaamon korituolissa Prudencen ilme oli rasvatyyni, pisamien täyttämälle otsalle laskeutuvat inkiväärinpunaiset hiukset loivat outoa hehkua hänen jäyhille piirteilleen, Cesar Wing seisoi korituolin takana toinen käsi lapsensa olkapäällä, toinen käsi puristi kirjaa, jonka selkämyksestä erotti ettei se ollut raamattu, suurennuslasi paljasti kirjan olevan C. Darwinin Lajien synty.

Muuten Prudencen nuoruus oli aivan tavallinen opettajan lapsen nuoruus. Hänellä oli terveet, inkiväärinpunaiset hiukset ja paljon pisamia, hän piti lentopallosta ja oli hyvä koripallossa. Prudence Juniper Wing oli kahtena vuonna peräkkäin Twin Falls Orchidsien paras pisteidentekijä ja vuoden 1957 keväällä maatalousoppilaitoksen poikajoukkuetta vastaan pelatun ystävyysottelun sankaritar. Cesar Wing oli pakahtua ylpeydestä vaikka oli hävinneen osapuolen apuvalmentaja. Saman kuun aikana Prudence valittiin päättäjäistanssien kuningattareksi. Tavallisesti kunnia lankesi hieman sievemmille omenaprinsessoille, mutta maatalousoppilaitoksen korin alta siepatut kymmenen levypalloa olivat tehneet Prudencesta tähden. Vaatimattoman ja isokokoisen tytön elämässä kääntyi samalla uusi lehti.

Lukion syyslukukauden alussa ilmestyneessä matrikkelissa oli monta kuvaa päättäjäistansseista. Yhdellä aukeamalla oli kuvia Prudencesta ja hänen tanssipartneristaan, virnistelevästä rääpäleestä, jonka rintataskusta pilkisti maamiehenallakka ja hampaiden välistä puolikas tulitikku. Kuvat kertoivat tietenkin vain osatotuuden. Varsinkin se hieman epätarkka kuva, jossa tanssittiin avajaisvalssia. Siinä molemmat näyttivät hymyilevän, myös muut, leninkeihin ja smokkeihin pukeutuneet parit hymyilivät. Todellisuudessa lukion jumppasali oli tärähtänyt riemusta, kun kaupunginagronomin ryttyyn kasvanut vesa oli johdattanut Prudencen valssiin. Pojalla toki oli lahjoja, sen kaikki tunnustivat. Poika twistasi mokkakengät tulessa ja tukka stendarilla punastelevan ympärillä, valssiorkesteri sekosi, pojassa tosiaan oli sitä jotakin, ainakin pokkaa. Tietävämmät väittivät, että pojassa olisi ollut Jimmy Deanin vikaa, pojan esittämillä askelilla olisi saattanut päästä vaikka kuinka pitkälle, samaa ei voinut sanoa päättäjäistanssien kuningattaresta. Prudencen harkitsevilla liikkeillä ei päässyt kuin marttyyriksi. Hän ei ollut Elisabeth Taylor, ja tiesi sen, hän ei ollut edes Isadore Duncan, hänen vartensa ei ollut vitsa eivätkä liikkeensä eloisia, Prudencen jäykkyys haki vertaistaan sahoilta, mistä hänenlaisiaan haettiin tanssiparketille tavallisesti pintamateriaalina, Hänen askeleensa eivät vieneet minnekään muualle kuin korin alle, sinne hän vaipui, Prudencen tähdenlento kesti kaksi viikkoa.

Suhde poikaan kesti kauemmin. Prudence leikitti kaupunginagronomin perheen puolivuotiasta kuopustyttöä, kun vauvan vanhemmat joutuivat lähtemään töihin tai ostoksille. Prudence oli hyvä lastenhoitaja, luotettava ja hiljainen. Hän istui usein autotallissa vauvan kanssa, istui autonrenkaiden päällä ja pojan moottoripyörän satulassa, salli pojan punnita normaalisti kehittynyttä poveaan ja hypistellä ruosteenpunaisia karvojaan, lypsi viilein käsin pojasta kuivat ja vaihtoi vauvan vaipat, kiinni jäätyään hän vaihtoi pojan kanssa kihlat. He viettivät koko kesän ja korjuukauden yhdessä, kuluttivat lämpimät yöt moottoripyörällä ja pientareilla, omenalaareilla ja pakkauslaatikoilla, koko pitkän syksyn he harjoittelivat yhdessäoloa. Poika siemensi oman tarhan tuotteita ja syksyllä Prudence oli edelleen neitsyt, kun hän riisui omenarangan nimettömästään ja muutti isänsä kanssa Kaliforniaan.